Noniiiin eräs nimeltämainitsematon ystäväni tokaisi kun nähtiin pitkästä aikaa "Oon kyllästyny lukemaan aina sen saman Kahvipohdintaa-otsikon sun blogista, voisitko päivittää." :D hehe.
Pahoittelen taukoa. Puolustuksekseni voin sanoa, että yhdessä vaiheessa yritin päivittää, mutten onnistunut kirjautumaan bloggeriin.
Yksi syy hiljaiseloon on myös saattanut olla sellainen iloinen ja siunattu asia, kuin että ihoni on ollut tosi hyvässä kunnossa. En osaa sanoa mikä sen on "parantanut". Luulisin, että edellisissäkin postauksissa mainitsemani huolellinen puhdistus aamuin illoin. Lisäksi D-vitamiinin ja öljyjen syöminen. Mitkään maskit ei oo saaneet ihoa raivostumaan. Tietysti helpotusta on tuonut se, että suurimman osan silmämeikeistä teen omilla NVEY Econ luomiväreillä.
Taipumusta atopiaan hyvätkään tuotteet ei kuitenkaan poista. Sen huomaa siitä, että jos tapahtuu jokin ikävä asia, joka saa mut äkkiarvaamatta reagoimaan negatiivisesti, niin se näkyy lähes samantien ihossa. Esimerkki: Päästiin putkiremontin jälkeen takaisin meidän Töölön kämppään. Ennen remontin alkua Heikki ei kuitenkaan tajunnut pestä jääkaappia sen tyhjennettyään ja oli lisäksi unohtanut tsekata pakastimen, jonne olikin sitten koko remontin ajaksi jäänyt pala jätskiä. Neljän kuukauden ajaksi. (Tähän väliin sanon, että itse olin ensi-iltaviikon pyörityksessä kun kämpän viimeistely remonttia varten tehtiin, enkä kaukaa tajunnut tätä jääkaappi-asiaa. Paikan päällä oisin varmasti hoksannut, että totta hemmetissä se pestään. :) Noh, jääkaappi oli täynnä banaanikärpäsiä ja niiden toukkia. Koko jääkaappi-pakastin näytti ensisilmäyksellä siltä, että se on aivan pilalla. Aloin samantien itkeä, koska en kestänyt yhtään typeriä takaiskuja, kun kämpässä oli muutenkin niin paljon siivottavaa ja laitettavaa rakennuspölyjen ja suojamuovien takia. Aloin välittömästä hangata kasvoja ja niihin nous ihottuma kauttaaltaan. Aika jännä. Noin voimakkaasti sitä voi reagoida. Se vaan on mun kropan tapa näköjään.
Ruokavalion kanssa olen ollut todella vapaamielinen, mutta Kouvolassa oon pitkän aikaa juonut joka aamu jonkin marja-banaanismoothien, johon olen sekaan heittänyt seuraavia jauheita:
-vehnänoras
-MSM-jauhe
-C-vitamiini-jauhe
-tyrni- ja mustaherukkarouhe
-psyllium-kuitu
-chia-siemen
Harmi, etten nyt saa laitettua mitään kuvia tähän, johtuen siitä, etten jaksa. Heh. Sain kivoja joululahjoja. Niistä haluaisin ehkä ottaa kuvat ja kirjoittaa erikseen. Ehkä. Jos jaksan. :)
Hyvää uutta vuotta!
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
lauantai 29. syyskuuta 2012
Kahvipohdintaa
Hei taas!
Historiallista, kirjoitan kahtena päivänä peräkkäin. Mulla tulee useinkin kirjoitusaiheita mieleen, ja kirjoitan idiksiä jonkun verran ylös, mutta toimeen tarttuminen on välillä hankalaa. Äsken tuli kuitenkin niin konkreettinen tilanne asiasta, jota olen pohtinut, niin koitan saada ajatuksia selvitettyä.
Olen miettinyt ruokahimoja ja -riippuvuuksia sekä sitä, mitä ruokaa keho mahdollisesti haluaisi. Huomaan usein olevani tilanteessa, jossa ajatus tietystä ruoasta tai juomasta on tuntunut paremmalta kuin tämän halun toteuttaminen. Voisin ottaa esimerkiksi viimeaikaisen kamppailuni kahvin kanssa. Let's face it, olen siitä jonkinverran riippuvainen. En pelkästään kofeiinista. Okei, jos pidän yhtäkkisen tauon aamukahvista, sataan huomata lievän päänsäryn, mutta se menee ohi päivässä tai parissa. Riippuvuuteni kahviin onkin enemmän henkistä. Se tuntuu niin naurettavalta! Mutta esim. aamutee ei vaan ole mulle sama asia kuin aamukahvi. Jos aamuni on tosi kiireinen, saatan skipata kahvin, koska sen nauttimiseen liittyy kirjaimellisesti nautinnon hetki, mielellään kiireetön, hidas aamu. Kouvolassa mulla ei ole kahvinkeitintä, joten juon useimmiten teetä, mutta saatan monena aamuna peräkkäin käydä hakemassa aamukahvin torilta ja ai että se tuntuu kivalta! En myöskään siinä mielessä ole fyysiseti riippuvainen kahvista, että se ei maistu mulle jokaisena vuorokaudenaikana. Aamuisin se on parasta. Iltapäivällä se ei todellakaan ole sama asia, puhumattakaan alkuillasta. Kahvi aiheuttaa mulle usein tärinää ja pientä korvennusta vatsassa. (Tosi terveen kuulosta :D) Juon siis yleensä maksimissaan kaksi kuppia päivässä.
Tämä tilanne johon viittasin tapahtui äsken rautatieasemalla. Aamulla heräsin omasta kodista ja join kupillisen Heikin keittämää kahvia. (Kotona juon yleensä mutteripannulla tehtyä maitokahvia, mutta jos Heikki on ehtinyt jo keittää suodatinkahvia, saatan ottaa sitä.) Bussimatkalla tunsin, miten kahvi alkoi vaikuttaa tyypilliseen hieman tykyttävään tapaansa. Silti ajattelin jo tulevaa junamatkaa ja että ostaisko sitä mahdollisesti Robertsista cappucinon mukaan. "Ois niin kiva olla koneella ja juoda siinä samalla vähän kahvia pahvimukista." Tunsin pientä polttelevaa tunnetta vatsassa. Rautiksella törmäsin pariin tuttuun, enkä sitten jaksanut hakea mitään kahvia, koska ei mun edes tehnyt sitä mieli. Toisin sanoen, haluan sitä enemmän ajatuksen kuin käytännön tasolla! Miksi on niin vaikea kuunnella kehon viestejä ja koittaa toteuttaa niitä? Jos oisin vetänyt sen capuccinon, mulla ois todella levoton ja tärisevä olo. Sitä on niin hyvä jälkeenpäin miettiä että kannattiko nyt, oliko hyvä idea.
Puhuin kerran yhden ystäväni kanssa kahvista ja sen henkisestä merkityksestä. Kyse ei ole vain kahvista itsestään, vaan usein se tarkoittaa juuri rauhallista aamua, tai vaikka taukohetkeä. Kahvi liittyy myös erilaisiin juhliin ja usein sen kyljessä jonkin herkun nauttimiseen. :)
Kehonkuuntelu ei ole mitään helppoa hommaa. Se saattaa olla myös vähän "tylsää". Olen ollut kahtena iltana peräkkäin ravintolassa syömässä ja usein otankin ravintolassa esim jonkin hyvän hampurilaisannoksen tai jotain muuta, mitä ei tule usein syötyä. Melkein aina tällaisen annoksen jälkeen on tosi paha olo ja on syönyt ihan liikaa. Näinä kahtena iltana ei vaan tehnyt mieli. Korjaus, mielen teki mieli, mutta kerrankin en vaan voinut sivuuttaa sitä, millainen olo mulla oli. Otin molempina iltoina, - eri ravintolat kyseessä - lohikeiton. How boring?? Eilenkin Juttutuvassa ihan tuskailin, että äh miksen halua hampurilaista tai pastaa tai pyttipannua? Teki tavallaan mieli ranskiksia, mutta ei sitä leipäkasaa sen vieressä. Teki tavallaan mieli Juttiksen pyttipannua, mutta saakeli kun se lilluu kermassa ja perunaa on ehkä 5 palaa ja loput lihaa. Siis HYVÄÄ, mutta sen jälkeen ei ole niin hyvä olo. Lohikeiton jälkeen olo oli ihan hyvä. Hämmästelin tätä parin päivän ruokahaluttomuutta, en siis ollut syönyt kumpanakaan päivänä mitään kunnollista päivälläkään. No joo, en tiedä kiinnostaako ketään tällainen avautuminen, mutta musta on vaan niin jännää, miksi kehoa on joskus niin vaikea kuunnella, ja toisinaan vaan tajuaa, että ahaa nautinkin nyt enemmän ajatuksen tasolla kuin todellisuudessa.
Tässä ehkä tarpeeksi tälle päivälle :)
Historiallista, kirjoitan kahtena päivänä peräkkäin. Mulla tulee useinkin kirjoitusaiheita mieleen, ja kirjoitan idiksiä jonkun verran ylös, mutta toimeen tarttuminen on välillä hankalaa. Äsken tuli kuitenkin niin konkreettinen tilanne asiasta, jota olen pohtinut, niin koitan saada ajatuksia selvitettyä.
Olen miettinyt ruokahimoja ja -riippuvuuksia sekä sitä, mitä ruokaa keho mahdollisesti haluaisi. Huomaan usein olevani tilanteessa, jossa ajatus tietystä ruoasta tai juomasta on tuntunut paremmalta kuin tämän halun toteuttaminen. Voisin ottaa esimerkiksi viimeaikaisen kamppailuni kahvin kanssa. Let's face it, olen siitä jonkinverran riippuvainen. En pelkästään kofeiinista. Okei, jos pidän yhtäkkisen tauon aamukahvista, sataan huomata lievän päänsäryn, mutta se menee ohi päivässä tai parissa. Riippuvuuteni kahviin onkin enemmän henkistä. Se tuntuu niin naurettavalta! Mutta esim. aamutee ei vaan ole mulle sama asia kuin aamukahvi. Jos aamuni on tosi kiireinen, saatan skipata kahvin, koska sen nauttimiseen liittyy kirjaimellisesti nautinnon hetki, mielellään kiireetön, hidas aamu. Kouvolassa mulla ei ole kahvinkeitintä, joten juon useimmiten teetä, mutta saatan monena aamuna peräkkäin käydä hakemassa aamukahvin torilta ja ai että se tuntuu kivalta! En myöskään siinä mielessä ole fyysiseti riippuvainen kahvista, että se ei maistu mulle jokaisena vuorokaudenaikana. Aamuisin se on parasta. Iltapäivällä se ei todellakaan ole sama asia, puhumattakaan alkuillasta. Kahvi aiheuttaa mulle usein tärinää ja pientä korvennusta vatsassa. (Tosi terveen kuulosta :D) Juon siis yleensä maksimissaan kaksi kuppia päivässä.
Tämä tilanne johon viittasin tapahtui äsken rautatieasemalla. Aamulla heräsin omasta kodista ja join kupillisen Heikin keittämää kahvia. (Kotona juon yleensä mutteripannulla tehtyä maitokahvia, mutta jos Heikki on ehtinyt jo keittää suodatinkahvia, saatan ottaa sitä.) Bussimatkalla tunsin, miten kahvi alkoi vaikuttaa tyypilliseen hieman tykyttävään tapaansa. Silti ajattelin jo tulevaa junamatkaa ja että ostaisko sitä mahdollisesti Robertsista cappucinon mukaan. "Ois niin kiva olla koneella ja juoda siinä samalla vähän kahvia pahvimukista." Tunsin pientä polttelevaa tunnetta vatsassa. Rautiksella törmäsin pariin tuttuun, enkä sitten jaksanut hakea mitään kahvia, koska ei mun edes tehnyt sitä mieli. Toisin sanoen, haluan sitä enemmän ajatuksen kuin käytännön tasolla! Miksi on niin vaikea kuunnella kehon viestejä ja koittaa toteuttaa niitä? Jos oisin vetänyt sen capuccinon, mulla ois todella levoton ja tärisevä olo. Sitä on niin hyvä jälkeenpäin miettiä että kannattiko nyt, oliko hyvä idea.
Puhuin kerran yhden ystäväni kanssa kahvista ja sen henkisestä merkityksestä. Kyse ei ole vain kahvista itsestään, vaan usein se tarkoittaa juuri rauhallista aamua, tai vaikka taukohetkeä. Kahvi liittyy myös erilaisiin juhliin ja usein sen kyljessä jonkin herkun nauttimiseen. :)
Kehonkuuntelu ei ole mitään helppoa hommaa. Se saattaa olla myös vähän "tylsää". Olen ollut kahtena iltana peräkkäin ravintolassa syömässä ja usein otankin ravintolassa esim jonkin hyvän hampurilaisannoksen tai jotain muuta, mitä ei tule usein syötyä. Melkein aina tällaisen annoksen jälkeen on tosi paha olo ja on syönyt ihan liikaa. Näinä kahtena iltana ei vaan tehnyt mieli. Korjaus, mielen teki mieli, mutta kerrankin en vaan voinut sivuuttaa sitä, millainen olo mulla oli. Otin molempina iltoina, - eri ravintolat kyseessä - lohikeiton. How boring?? Eilenkin Juttutuvassa ihan tuskailin, että äh miksen halua hampurilaista tai pastaa tai pyttipannua? Teki tavallaan mieli ranskiksia, mutta ei sitä leipäkasaa sen vieressä. Teki tavallaan mieli Juttiksen pyttipannua, mutta saakeli kun se lilluu kermassa ja perunaa on ehkä 5 palaa ja loput lihaa. Siis HYVÄÄ, mutta sen jälkeen ei ole niin hyvä olo. Lohikeiton jälkeen olo oli ihan hyvä. Hämmästelin tätä parin päivän ruokahaluttomuutta, en siis ollut syönyt kumpanakaan päivänä mitään kunnollista päivälläkään. No joo, en tiedä kiinnostaako ketään tällainen avautuminen, mutta musta on vaan niin jännää, miksi kehoa on joskus niin vaikea kuunnella, ja toisinaan vaan tajuaa, että ahaa nautinkin nyt enemmän ajatuksen tasolla kuin todellisuudessa.
Tässä ehkä tarpeeksi tälle päivälle :)
perjantai 28. syyskuuta 2012
Kosmetologin apu
Hei pitkästä aikaa!
Nyt on juuri oikea hetki blogikirjoitukselle. Istun junan ravintolavaunussa ja juon yksin kuohuviiniä. Eilen oli ensi-ilta, johon harjoittelin vain kolme päivää, tosin tietenkin etukäteen olin opetellut repliikit yms. Tällä hetkellä on todella rauhallinen ja kaikin puolin hyvä olo. Ihanaa mennä kotiin poikaystävän luo, vaikka vain yhdeksi illaksi. Huomenna taas aamulla junaan ja kaksi näytöstä Kouvolassa. Olen vaan niin kiitollinen työpaikastani! Toki näin ei ole joka päivä. Viime viikko tuntui todella vaikealta ja oli jatkuva ikävä kotiin. Tämä viikko taas on ollut todella mukava ja helppo. Niin se elämä vaan on yhtä vuoristorataa! :)
Iho voi juuri nyt aika hyvin. Onhan se kuiva, siitä ei pääse mihinkään. Ja mietin palaavatko silmäluomeni ikinä ennalleen. Ne ovat vaan tosi turvonneet ja yläluomet jotenkin valahtaneet. Mun mielestä aina ei ole ollut näin. Mun ihon sykli on aika säännöllinen. Meikit/joku muu tekijä ärsyttää sitä, se turpoaa ja on hetken aikaa punainen ja herkillä, sitten tulee armoton kuivuus ja hilseily, jonka usein varovasti kuorin pois, minkä jälkeen iho on silkin sileä hetken aikaa. Tällaista kaavaa se tuntuu toistavan.
Ihon yleiskunto on parantunut paljon ja siitä voin kiittää ihanaa kosmetologiani Cindy Rieraa. Olen jo aiemmin puhunut Cindystä ja siitä miten päädyin hänen vastaanotolleen ravintovalmennukseen ja ihan perinteiseen kasvohoitoon. Kerran olin myös Cindyn hoitolassa näyteillassa, jossa hän teki minulle meikin Diego dalla Palman tuotteilla, ja kampaaja teki kampauksen. Istujaisissa oli tarjolla ihania herkkuja ja kuohuviiniäkin sai! Siellä tunsi itsensä prinsessaksi. :) Cindy on auttanut minua enemmän kuin kukaan lääkäri, mikä johtuu ihan siitä, että a) olen nähnyt hänet monta kertaa b) näemme pidemmän ajan kerrallaan, kyse ei ole 15 minuutista c) pääsen puhumaan jollekulle ihon aiheuttamista tuntemuksista d) olen saanut Cindyltä konkreettisia ihonhoitovinkkejä.
Luulen, että tärkein tekijä ihon kunnon parantumisessa on ollut sen säännöllinen hoito ja puhdistus. Toki olen aina putsannut meikit ja rasvannut ihoa, mutta nyt käytän Cindyn suosittelemaa Environ ihonhoito-sarjaa, johon minun tapauksessani kuuluu puhdistusmaito, kasvovesi ja voide. Lisäksi käytän Avènen- kosteusvoidetta ja silmänympärysvoidetta. Nämä tuotteet ja niiden säännöllinen käyttö on varmasti auttanut! Eivät ne mitään lopullisesti paranna, mutta kauttaaltaan iho tuntuu kuulaammalta ja puhtaammalta. Aikaisemmin pesin meikit aina Aqualan L-voiteella sen mietouden takia, enkä käyttänyt kasvovettä, koska pelkäsin sen kuivattavan. Nyt kuitenkin huomaan, että teatterimaskien puhdistusaineella poistamisen jälkeen tulee vielä vähintään kaksi vanulapullista meikinjämiä! Olen myös oppinut, että kasvovesi ei kuivata, vaan auttaa ihoa imemään kosteusvoiteen paremmin. KIITOS CINDY!
Tässä tämän hetken kuulumiset! :)
Nyt on juuri oikea hetki blogikirjoitukselle. Istun junan ravintolavaunussa ja juon yksin kuohuviiniä. Eilen oli ensi-ilta, johon harjoittelin vain kolme päivää, tosin tietenkin etukäteen olin opetellut repliikit yms. Tällä hetkellä on todella rauhallinen ja kaikin puolin hyvä olo. Ihanaa mennä kotiin poikaystävän luo, vaikka vain yhdeksi illaksi. Huomenna taas aamulla junaan ja kaksi näytöstä Kouvolassa. Olen vaan niin kiitollinen työpaikastani! Toki näin ei ole joka päivä. Viime viikko tuntui todella vaikealta ja oli jatkuva ikävä kotiin. Tämä viikko taas on ollut todella mukava ja helppo. Niin se elämä vaan on yhtä vuoristorataa! :)
Iho voi juuri nyt aika hyvin. Onhan se kuiva, siitä ei pääse mihinkään. Ja mietin palaavatko silmäluomeni ikinä ennalleen. Ne ovat vaan tosi turvonneet ja yläluomet jotenkin valahtaneet. Mun mielestä aina ei ole ollut näin. Mun ihon sykli on aika säännöllinen. Meikit/joku muu tekijä ärsyttää sitä, se turpoaa ja on hetken aikaa punainen ja herkillä, sitten tulee armoton kuivuus ja hilseily, jonka usein varovasti kuorin pois, minkä jälkeen iho on silkin sileä hetken aikaa. Tällaista kaavaa se tuntuu toistavan.
Ihon yleiskunto on parantunut paljon ja siitä voin kiittää ihanaa kosmetologiani Cindy Rieraa. Olen jo aiemmin puhunut Cindystä ja siitä miten päädyin hänen vastaanotolleen ravintovalmennukseen ja ihan perinteiseen kasvohoitoon. Kerran olin myös Cindyn hoitolassa näyteillassa, jossa hän teki minulle meikin Diego dalla Palman tuotteilla, ja kampaaja teki kampauksen. Istujaisissa oli tarjolla ihania herkkuja ja kuohuviiniäkin sai! Siellä tunsi itsensä prinsessaksi. :) Cindy on auttanut minua enemmän kuin kukaan lääkäri, mikä johtuu ihan siitä, että a) olen nähnyt hänet monta kertaa b) näemme pidemmän ajan kerrallaan, kyse ei ole 15 minuutista c) pääsen puhumaan jollekulle ihon aiheuttamista tuntemuksista d) olen saanut Cindyltä konkreettisia ihonhoitovinkkejä.
Luulen, että tärkein tekijä ihon kunnon parantumisessa on ollut sen säännöllinen hoito ja puhdistus. Toki olen aina putsannut meikit ja rasvannut ihoa, mutta nyt käytän Cindyn suosittelemaa Environ ihonhoito-sarjaa, johon minun tapauksessani kuuluu puhdistusmaito, kasvovesi ja voide. Lisäksi käytän Avènen- kosteusvoidetta ja silmänympärysvoidetta. Nämä tuotteet ja niiden säännöllinen käyttö on varmasti auttanut! Eivät ne mitään lopullisesti paranna, mutta kauttaaltaan iho tuntuu kuulaammalta ja puhtaammalta. Aikaisemmin pesin meikit aina Aqualan L-voiteella sen mietouden takia, enkä käyttänyt kasvovettä, koska pelkäsin sen kuivattavan. Nyt kuitenkin huomaan, että teatterimaskien puhdistusaineella poistamisen jälkeen tulee vielä vähintään kaksi vanulapullista meikinjämiä! Olen myös oppinut, että kasvovesi ei kuivata, vaan auttaa ihoa imemään kosteusvoiteen paremmin. KIITOS CINDY!
Tässä tämän hetken kuulumiset! :)
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Meditointia
Mulla on ollut jo monta postausta mielessä useaan kertaan. Ne on kaikki tuntunut selkeiltä jutuilta, mutta kun en ole heti kirjoittanut niistä, ne on osittain unohtunut. Ei voi mitään. Elän aika kiireistä aikaa, kun enskari on puolentoista viikon kuluttua.
Pitemmittä puheitta haluaisin kirjoittaa ajatuksia meditoinnista. Se on sarjassamme "joo pitäis tehä sitä". Kuitenkin aika harvoin sitä tulee tehtyä. Mun meditoinnit on varmaan laskettavissa kahden käden sormilla, ellei jopa yhden, heh. Mun sisko on vetänyt muutamia medishetkiä ennen kun ollaan aloitettu treeni, ja ne on tuntuneet kivoilta. 10 minuutin istuminen risti-istunnassa piristää ja selkeyttää oloa kummasti. Jos ennen meditointia on tuntunut väsyneeltä, niin sen jälkeen tuntuu usein, että näkee kaiken kirkkaammin ja sisimmässä on valoisa olo. Olennaista siskon vetämissä harjoitteissa ja niiden "onnistumisessa" on se, että joku toinen on ikään kuin ohjannut ne tilanteet. Vaikka kyse onkin vain kellon laittamisesta ja hetken käyntiinpanemisesta, se on silti helpompi tehdä kun sen tekee porukassa. Haluaisinkin ottaa meditoinnin omaksi tavaksi, mielellään sännölliseksi.
Meditoinninhan ei välttämättä tarvitse olla selkeä hetki, jolloin istuu lootusasennossa, vaan mun mielestä olennaista on se, että koittaa rauhoittaa mielen yhteen asiaan, esim. hengityksen tarkkailuun. Myös urheilu, ruoanlaitto tai laulaminen voi olla meditatiivista. Mä kuitenkin haluaisin opetella se "perinteisen" version, koska koen, että mulla olisi siinä oppimista.
Syy miksi haluaisin opetella meditoimaan, on sen vaikutus stressiin. Olen varma, että meditointi auttaisi hallitsemaan mieltä, ja sitä kautta vaikuttaisi ihottumiin. Olen aika meneväinen ihminen, usein monta rautaa tulessa jokaisella elämän osa-alueella. En halua muuttaa sitä mitä luonnostani olen, mutta kärsivällisyys on mun heikko kohtani. Äsken meditoin 9 minuutin ajan. Laitoin kellon soimaan ja kävin risti-istuntaan. Välittömästä pääni täyttyi ajatuksista. "Joo kohta lähen teatterille maskiin ja sit lämmittelen, minkä lämpän tekisin? Hei nyt et mieti sitä, keskity tähän hetkeen. Kelle mun pitikään tekstata? Hei joo nyt katon sen yhen jutun netistä. EN KATO ku oon vaan. Hei voisin nyt vihdoin saada blogipostauksen aikaseksi kun oon missannut niin monta ajatusta. Joo kirjotan tästä meditoinnista. Miks mietin blogia ku mun ei pitäis tarttua mihinkään ajatukseen vaan nähdä ne ja päästää irti." About tällaista kuhinaa kävi mun päässä. :D Voisi siis sanoa, että jos tuntuu, ettei tiedä mitä asioita pitikään tehdä, voi sulkea silmät ja koittaa olla ajattelematta mitään. Satavarmasti silloin pää täyttyy vaikka mistä asioista.
Koitin keskittyä hengitykseen ja tein huomioita kehostani. Olin tosi jäykkä. Niska naksahteli koko ajan ja selkä oli jännittynyt. Tuntui, että istun ihan vinossa. Hengitys ei kulkenut vapaasti, mistä kertoi haukotuksentarve. Joka tapauksessa olen iloinen, että meditoin! Olin miettinyt päikkäreiden ottamista, mutta luulenpa, että nuo 9 minuuttia piristi mua enemmän kuin torkuttamalla venytetyt unoset.
Iho elelee ihan omassa vuoristoradassaan. Nyt on huono hetki meneillään sen kanssa. Viikonlopun aikana oli kuitenkin peräti 4 päivää, että se oli hyvinkin sileä. :) Sen vaikutus mielialaani on välitön. Olen syönyt taas extra B-vitamiinia, ja lisännyt myös runsaasti öljykapseleita. Sellaisen huomion tein, etten voi ottaa suurta määrää vitaamineja aamiaisen jälkeen, koska mulle tulee todella kuvottava olo tunnin sisällä. Otin kahtena aamuna 2 B-vitamiinia, 1supervahvan D-vitamiinin, 2 kalaöljyä, 2 helokkiöljyä ja 1 sinkin, niin YÄK. Illalla pitäisi sitten ottaa vielä tuplaöljyt. Nyt annostelen kapselit pitkin päivää. Toimii paremmin.
Tällaista tänään!
Pitemmittä puheitta haluaisin kirjoittaa ajatuksia meditoinnista. Se on sarjassamme "joo pitäis tehä sitä". Kuitenkin aika harvoin sitä tulee tehtyä. Mun meditoinnit on varmaan laskettavissa kahden käden sormilla, ellei jopa yhden, heh. Mun sisko on vetänyt muutamia medishetkiä ennen kun ollaan aloitettu treeni, ja ne on tuntuneet kivoilta. 10 minuutin istuminen risti-istunnassa piristää ja selkeyttää oloa kummasti. Jos ennen meditointia on tuntunut väsyneeltä, niin sen jälkeen tuntuu usein, että näkee kaiken kirkkaammin ja sisimmässä on valoisa olo. Olennaista siskon vetämissä harjoitteissa ja niiden "onnistumisessa" on se, että joku toinen on ikään kuin ohjannut ne tilanteet. Vaikka kyse onkin vain kellon laittamisesta ja hetken käyntiinpanemisesta, se on silti helpompi tehdä kun sen tekee porukassa. Haluaisinkin ottaa meditoinnin omaksi tavaksi, mielellään sännölliseksi.
Meditoinninhan ei välttämättä tarvitse olla selkeä hetki, jolloin istuu lootusasennossa, vaan mun mielestä olennaista on se, että koittaa rauhoittaa mielen yhteen asiaan, esim. hengityksen tarkkailuun. Myös urheilu, ruoanlaitto tai laulaminen voi olla meditatiivista. Mä kuitenkin haluaisin opetella se "perinteisen" version, koska koen, että mulla olisi siinä oppimista.
Syy miksi haluaisin opetella meditoimaan, on sen vaikutus stressiin. Olen varma, että meditointi auttaisi hallitsemaan mieltä, ja sitä kautta vaikuttaisi ihottumiin. Olen aika meneväinen ihminen, usein monta rautaa tulessa jokaisella elämän osa-alueella. En halua muuttaa sitä mitä luonnostani olen, mutta kärsivällisyys on mun heikko kohtani. Äsken meditoin 9 minuutin ajan. Laitoin kellon soimaan ja kävin risti-istuntaan. Välittömästä pääni täyttyi ajatuksista. "Joo kohta lähen teatterille maskiin ja sit lämmittelen, minkä lämpän tekisin? Hei nyt et mieti sitä, keskity tähän hetkeen. Kelle mun pitikään tekstata? Hei joo nyt katon sen yhen jutun netistä. EN KATO ku oon vaan. Hei voisin nyt vihdoin saada blogipostauksen aikaseksi kun oon missannut niin monta ajatusta. Joo kirjotan tästä meditoinnista. Miks mietin blogia ku mun ei pitäis tarttua mihinkään ajatukseen vaan nähdä ne ja päästää irti." About tällaista kuhinaa kävi mun päässä. :D Voisi siis sanoa, että jos tuntuu, ettei tiedä mitä asioita pitikään tehdä, voi sulkea silmät ja koittaa olla ajattelematta mitään. Satavarmasti silloin pää täyttyy vaikka mistä asioista.
Koitin keskittyä hengitykseen ja tein huomioita kehostani. Olin tosi jäykkä. Niska naksahteli koko ajan ja selkä oli jännittynyt. Tuntui, että istun ihan vinossa. Hengitys ei kulkenut vapaasti, mistä kertoi haukotuksentarve. Joka tapauksessa olen iloinen, että meditoin! Olin miettinyt päikkäreiden ottamista, mutta luulenpa, että nuo 9 minuuttia piristi mua enemmän kuin torkuttamalla venytetyt unoset.
Iho elelee ihan omassa vuoristoradassaan. Nyt on huono hetki meneillään sen kanssa. Viikonlopun aikana oli kuitenkin peräti 4 päivää, että se oli hyvinkin sileä. :) Sen vaikutus mielialaani on välitön. Olen syönyt taas extra B-vitamiinia, ja lisännyt myös runsaasti öljykapseleita. Sellaisen huomion tein, etten voi ottaa suurta määrää vitaamineja aamiaisen jälkeen, koska mulle tulee todella kuvottava olo tunnin sisällä. Otin kahtena aamuna 2 B-vitamiinia, 1supervahvan D-vitamiinin, 2 kalaöljyä, 2 helokkiöljyä ja 1 sinkin, niin YÄK. Illalla pitäisi sitten ottaa vielä tuplaöljyt. Nyt annostelen kapselit pitkin päivää. Toimii paremmin.
Tällaista tänään!
torstai 16. elokuuta 2012
Uutta arkea
Hei!
Olen nyt aloittanut työt Kouvolan teatterissa, eli aika kuluu aika pitkälti täällä. Helsingissä käyn mahdollisimman usein, koska Heikki on siellä. Onneksi on muitakin näyttelijöitä, joilla on perhettä stadissa, niin kuljetaan sitten yhdessä. :) Olen aika innoissani tästä vuodesta, tule varmasti oppimaan niin paljon.
Ja sitten ihoasioihin. Aladdinin enskari oli ja meni (ja loistavasti menikin) ja se viikko oli raskas! Meillä oli 8 vetoa ja pahimmillaan jouduin meikkaamaan neljästi päivässä. Normaali-ihoisillakin oli ongelmia rasittuneen ihon kanssa, niin mulla olikin sitten hiukan pahemmin. Esim. silmätulehdus molemmissa silmissä, eli lopulta piti vetää näytökset ilman piilareita. Silmät mulla yleensäkin kärsii eniten. Mutta ihosta huolimatta, Aladdin on ollut parasta pitkään aikaan ja olen siellä hyvin onnellinen. Sunnuntaina taas esitys. :)
Kouvolassa mulla on välillä liikaa aikaa ajatella, jos tiedätte mitä tarkoitan. Aamutreenit, 4h tauko ja iltatreenit, jonka jälkeen omaan yksiöön. Treeneissä pystyn tosi hyvin keskittymään itse asiaan, mutta muun ajan kannan todella paljon huolta ihosta. Olen vetänyt parit kohtauksetkin siitä, koska alan olla niin epätoivoinen. Vasen käsi on ihan verillä ja kuiva, koska raavin sitä niin paljon. Öisin herään vimmattuun kynsimiseen. Mikään perusrasva ei auta, raavin ne 5 minuutin sisällä pois. Kasvot on aika hilseileväiset ja se saakelin vesirakkulaihottuma nenän sivuilla ei vaan häviä!!! Sainkin kommentin yhdeltä työryhmän jäseneltä "joo sun iholle on kesän aikana tapahtunut jotain". Fakta on, että se oli jo ilmestynyt toukokuussa, muistan kun yritin peittää sitä jollain peiteaineella.
Kortisoneja en ole käyttänyt. Olen sen verran epätoivoinen, että harkitsen niitäkin. Mitä vain, että saisin nähdä sileää ihoa. Vaikka se olisikin hetkellistä. Okei, en ehkä halua sitä, mutta välillä ulkoiset haitat on niin suuret ja mieli maassa, että olisin valmis mihin tahansa. Tästä tullaakin RUOKAAN. Välillä olo on niin pakkomielteinen sen kanssa! Kaupassa alkaa ahdistaa, kun en tiedä mitä ostaa ja syödä. Aina ei ole näin. Missio olisi vähentää juustoa ja lisätä kalaa. Sen ei luulisi olevan niin vaikeaa, kun Kouvolassa on kauppahallissa ihana kalatiski. :) ja se sokeri. Akupunktiohoitajani Denishän sanoi, että tärkeintä mulle ois olla ilman sokeria. Ja miksi se sitten on niin helvetin vaikeaa? Se olisi kai luonnollinen seuraava askel JOS KERRAN OLEN VALMIS KOKEILEMAAN MITÄ VAAN. Voin sanoa, että kyllä on meikäläisen kärsivällisyyttä koeteltu. Ehkä tämän kaiken tarkoitus onkin saada mut tekemään jotain asiaa säännöllisesti ainakin kolmen kuukauden ajan ja katsomaan sitten asian laitaa uudestaan, eikä hätäisesti tedä jotain kaksi päivää ja itkeä kun mikään ei auta.
Tällaista tänään, nyt treeneihin!
Olen nyt aloittanut työt Kouvolan teatterissa, eli aika kuluu aika pitkälti täällä. Helsingissä käyn mahdollisimman usein, koska Heikki on siellä. Onneksi on muitakin näyttelijöitä, joilla on perhettä stadissa, niin kuljetaan sitten yhdessä. :) Olen aika innoissani tästä vuodesta, tule varmasti oppimaan niin paljon.
Ja sitten ihoasioihin. Aladdinin enskari oli ja meni (ja loistavasti menikin) ja se viikko oli raskas! Meillä oli 8 vetoa ja pahimmillaan jouduin meikkaamaan neljästi päivässä. Normaali-ihoisillakin oli ongelmia rasittuneen ihon kanssa, niin mulla olikin sitten hiukan pahemmin. Esim. silmätulehdus molemmissa silmissä, eli lopulta piti vetää näytökset ilman piilareita. Silmät mulla yleensäkin kärsii eniten. Mutta ihosta huolimatta, Aladdin on ollut parasta pitkään aikaan ja olen siellä hyvin onnellinen. Sunnuntaina taas esitys. :)
Kouvolassa mulla on välillä liikaa aikaa ajatella, jos tiedätte mitä tarkoitan. Aamutreenit, 4h tauko ja iltatreenit, jonka jälkeen omaan yksiöön. Treeneissä pystyn tosi hyvin keskittymään itse asiaan, mutta muun ajan kannan todella paljon huolta ihosta. Olen vetänyt parit kohtauksetkin siitä, koska alan olla niin epätoivoinen. Vasen käsi on ihan verillä ja kuiva, koska raavin sitä niin paljon. Öisin herään vimmattuun kynsimiseen. Mikään perusrasva ei auta, raavin ne 5 minuutin sisällä pois. Kasvot on aika hilseileväiset ja se saakelin vesirakkulaihottuma nenän sivuilla ei vaan häviä!!! Sainkin kommentin yhdeltä työryhmän jäseneltä "joo sun iholle on kesän aikana tapahtunut jotain". Fakta on, että se oli jo ilmestynyt toukokuussa, muistan kun yritin peittää sitä jollain peiteaineella.
Kortisoneja en ole käyttänyt. Olen sen verran epätoivoinen, että harkitsen niitäkin. Mitä vain, että saisin nähdä sileää ihoa. Vaikka se olisikin hetkellistä. Okei, en ehkä halua sitä, mutta välillä ulkoiset haitat on niin suuret ja mieli maassa, että olisin valmis mihin tahansa. Tästä tullaakin RUOKAAN. Välillä olo on niin pakkomielteinen sen kanssa! Kaupassa alkaa ahdistaa, kun en tiedä mitä ostaa ja syödä. Aina ei ole näin. Missio olisi vähentää juustoa ja lisätä kalaa. Sen ei luulisi olevan niin vaikeaa, kun Kouvolassa on kauppahallissa ihana kalatiski. :) ja se sokeri. Akupunktiohoitajani Denishän sanoi, että tärkeintä mulle ois olla ilman sokeria. Ja miksi se sitten on niin helvetin vaikeaa? Se olisi kai luonnollinen seuraava askel JOS KERRAN OLEN VALMIS KOKEILEMAAN MITÄ VAAN. Voin sanoa, että kyllä on meikäläisen kärsivällisyyttä koeteltu. Ehkä tämän kaiken tarkoitus onkin saada mut tekemään jotain asiaa säännöllisesti ainakin kolmen kuukauden ajan ja katsomaan sitten asian laitaa uudestaan, eikä hätäisesti tedä jotain kaksi päivää ja itkeä kun mikään ei auta.
Tällaista tänään, nyt treeneihin!
tiistai 7. elokuuta 2012
Näytöksiä
Heipähei!
Ehdin jo saada kommenttia miksen oo päivittänyt pitkään aikaan. ;) Ei vaan ole ehtinyt. Aladdinin kanssa on ollut supertiivistä. Ei mitään toivoa ehtiä päivätauolla kotiin, kun meikkaaminen läpimenoihin pitää aloittaa jo klo 17. Aladdinissa on ollut mielettömän ihanaa. Olen kiitollinen siitä porukasta ja kaikesta mitä oon oppinut.
Iho. Ihon pohja on edelleen aika sileä, mutta kuivuu helposti päältä. Tällä hetkellä mulla on silmätulehdus toisessa kyynelkanavassa. Johtunee hurjasta määrästä meikkiä. Meidät myös maalataan kesken näytöstä siniseksi (siis jee mun iho rakastaa sitä), ja sen jälkeen väliajalla kaikki pestään pois ja meikataan uuudestaaaan niin kuin teletapit konsanaan. Se on "normaali-ihoisillekin" hyvin rankkaa, niin täytyy kyllä sanoa, että mun iho huutaa hallelujaa ja meikittömiä päiviä. Niitä ei nyt ole luvassa kun on enskariviikko.
Ruoan suhteen olen ollut TODELLA vapaa. Kotona ei olla Heikin kanssa kumpikaan syöty gluteenia, eli jotain muutosta kokeilu toi. Okei tänään ostin ruisleipää. Mut so what. Tällaisena extra stressaavana viikkona huomaan, että ruokahalu on nollassa hektisen päivän aikana, mutta sokeria kyllä tekee mieli. On se jännä... Iltaisin on myös tosi nälkä. Mulla saattaa loppunäytöksestä, kun on jo suuret tanssinumerot ja stressaavat pikavaihdot takana, tulla sellainen "ah ihanaa nyt tunnen nälän ja saan muuten syödä ihan mitä haluan tämän jälkeen".
Suolahauteet on mun ihonhoidon perusta. On ihanaa ottaa jääkaappikylmää liuosta aamulla, upottaa sidetaitokset siihen ja laittaa turvonneille silmille ja ihottumakohdille suun ympärille. Voiteina käytän tällä hetkellä luotto silmänympärysvoidetta Avènelta. Kasvoihin käytän La Roche Posay:n ja Avènen paksumman rasvan sekoitusta. Jokin tulehdus mulla näyttää koko ajan olevan päällä, kun ei ne pienet rakkulat nenän ja suun ympäriltä ole kuukausiin hävinneet mihinkään. Toivon useita kertoja päivässä, varsinkin nyt kun tuijotan niin paljon peiliin meikatessa, että saisin NAPS VAAN terveen ja sileän ihon. Ehkä se jokin päivä tapahtuu. Katson myös kateellisena kollegoiden hehkeitä, tasaisia ihoja meikinpoistonkin jälkeen. Nojoo, kaikilla omat ongelmansa. Ei auta kun olla kiitollinen siitä, mikä itsellä on hyvin. Esimerkiksi mulla se, ettei ihottuma ole levinnyt koko kroppaan.
Kiitos ja hei! Palaan taas kun ehdin!
p.s Oon ollut menestyksekkäästi ilman kahvia jo kaksi viikkoa ainakin! Satunnaisia kuppeja lukuunottamatta. :)
Ehdin jo saada kommenttia miksen oo päivittänyt pitkään aikaan. ;) Ei vaan ole ehtinyt. Aladdinin kanssa on ollut supertiivistä. Ei mitään toivoa ehtiä päivätauolla kotiin, kun meikkaaminen läpimenoihin pitää aloittaa jo klo 17. Aladdinissa on ollut mielettömän ihanaa. Olen kiitollinen siitä porukasta ja kaikesta mitä oon oppinut.
Iho. Ihon pohja on edelleen aika sileä, mutta kuivuu helposti päältä. Tällä hetkellä mulla on silmätulehdus toisessa kyynelkanavassa. Johtunee hurjasta määrästä meikkiä. Meidät myös maalataan kesken näytöstä siniseksi (siis jee mun iho rakastaa sitä), ja sen jälkeen väliajalla kaikki pestään pois ja meikataan uuudestaaaan niin kuin teletapit konsanaan. Se on "normaali-ihoisillekin" hyvin rankkaa, niin täytyy kyllä sanoa, että mun iho huutaa hallelujaa ja meikittömiä päiviä. Niitä ei nyt ole luvassa kun on enskariviikko.
Ruoan suhteen olen ollut TODELLA vapaa. Kotona ei olla Heikin kanssa kumpikaan syöty gluteenia, eli jotain muutosta kokeilu toi. Okei tänään ostin ruisleipää. Mut so what. Tällaisena extra stressaavana viikkona huomaan, että ruokahalu on nollassa hektisen päivän aikana, mutta sokeria kyllä tekee mieli. On se jännä... Iltaisin on myös tosi nälkä. Mulla saattaa loppunäytöksestä, kun on jo suuret tanssinumerot ja stressaavat pikavaihdot takana, tulla sellainen "ah ihanaa nyt tunnen nälän ja saan muuten syödä ihan mitä haluan tämän jälkeen".
Suolahauteet on mun ihonhoidon perusta. On ihanaa ottaa jääkaappikylmää liuosta aamulla, upottaa sidetaitokset siihen ja laittaa turvonneille silmille ja ihottumakohdille suun ympärille. Voiteina käytän tällä hetkellä luotto silmänympärysvoidetta Avènelta. Kasvoihin käytän La Roche Posay:n ja Avènen paksumman rasvan sekoitusta. Jokin tulehdus mulla näyttää koko ajan olevan päällä, kun ei ne pienet rakkulat nenän ja suun ympäriltä ole kuukausiin hävinneet mihinkään. Toivon useita kertoja päivässä, varsinkin nyt kun tuijotan niin paljon peiliin meikatessa, että saisin NAPS VAAN terveen ja sileän ihon. Ehkä se jokin päivä tapahtuu. Katson myös kateellisena kollegoiden hehkeitä, tasaisia ihoja meikinpoistonkin jälkeen. Nojoo, kaikilla omat ongelmansa. Ei auta kun olla kiitollinen siitä, mikä itsellä on hyvin. Esimerkiksi mulla se, ettei ihottuma ole levinnyt koko kroppaan.
Kiitos ja hei! Palaan taas kun ehdin!
p.s Oon ollut menestyksekkäästi ilman kahvia jo kaksi viikkoa ainakin! Satunnaisia kuppeja lukuunottamatta. :)
torstai 26. heinäkuuta 2012
Päivitystä
Moi.
Harmittaa kun on tullut kirjoitettua niin vähän! On monesti tehnyt mieli. Jäi välistä esimerkiksi "ihanaa ihoni parantuu"- kirjoitus. Sellaisen hetken olotilan koin viime viikonloppuna. Maanantai-aamuna se lysti oli kuitenkin ohi, ja tänään, torstaina, olo on taas aika kurja.
Gluteeniton loppui maanantaina. Käytiin Ekbergillä aamiaisella, kuten oltiin sovittu jo kauan sitten. En saanut siitä juuri mitään kiksejä. Ruisleipä siellä oli todella pahaa, jätin sen kesken. Söin croissantin, karajalanpiirakan ja pari minileivosta. Siellä oli myös hyvää munakasta ja melonisalaattia. Sinä päivänä söin myös couscousia, mikä siis on vehnää. Oloni ei ollut hyvä. Olin tosin nukkunut huonosti edeltävän yönä, se yleensä on suorassa vaikutuksessa ihoon.
Tällä viikolla olen syönyt gluteenia päivittäin, mutta hyvin vähän. Eilen söin mökillä ruisleipää, vehnätöntä ja hiivatonta ja oli se kyllä hyvää. Haluan korjata edellisen postauksen väittämäni. Mielestäni gluteenittomalla oli vaikutusta ihooni. Se alkoi näkyä neljännen viikon aikana. Sillä viikolla olin myös juomatta kahvia. Tällä viikolla olen taas juonut. Haha. Mahtava meno. Joka tapauksessa: en haluaisi palata entiseen. Gluteenittomasta ruokavaliosta tuli aika hyvä olo... Tällä viikolal huomaan selkeän eron siinä, etten ole tehnyt selvää päätöstä "en syö tätä". En jaksa stressata siitä.
Näin tänään. Aladdinissa kiireistä. Myös maskit aiheuttaa päänvaivaa... Toivotaan parasta. Ainakin lavalla on kivaa. :)
Harmittaa kun on tullut kirjoitettua niin vähän! On monesti tehnyt mieli. Jäi välistä esimerkiksi "ihanaa ihoni parantuu"- kirjoitus. Sellaisen hetken olotilan koin viime viikonloppuna. Maanantai-aamuna se lysti oli kuitenkin ohi, ja tänään, torstaina, olo on taas aika kurja.
Gluteeniton loppui maanantaina. Käytiin Ekbergillä aamiaisella, kuten oltiin sovittu jo kauan sitten. En saanut siitä juuri mitään kiksejä. Ruisleipä siellä oli todella pahaa, jätin sen kesken. Söin croissantin, karajalanpiirakan ja pari minileivosta. Siellä oli myös hyvää munakasta ja melonisalaattia. Sinä päivänä söin myös couscousia, mikä siis on vehnää. Oloni ei ollut hyvä. Olin tosin nukkunut huonosti edeltävän yönä, se yleensä on suorassa vaikutuksessa ihoon.
Tällä viikolla olen syönyt gluteenia päivittäin, mutta hyvin vähän. Eilen söin mökillä ruisleipää, vehnätöntä ja hiivatonta ja oli se kyllä hyvää. Haluan korjata edellisen postauksen väittämäni. Mielestäni gluteenittomalla oli vaikutusta ihooni. Se alkoi näkyä neljännen viikon aikana. Sillä viikolla olin myös juomatta kahvia. Tällä viikolla olen taas juonut. Haha. Mahtava meno. Joka tapauksessa: en haluaisi palata entiseen. Gluteenittomasta ruokavaliosta tuli aika hyvä olo... Tällä viikolal huomaan selkeän eron siinä, etten ole tehnyt selvää päätöstä "en syö tätä". En jaksa stressata siitä.
Näin tänään. Aladdinissa kiireistä. Myös maskit aiheuttaa päänvaivaa... Toivotaan parasta. Ainakin lavalla on kivaa. :)
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Week 4 Day 1
Huhuu!
Neljäs viikko jo alkoi. Eipä tullut viime viikolla paljon blogia päiviteltyä, heh. Treeneissä on ollut haipakkaa, mutta mukavaa. Tällä hetkellä tuntuu, että gluteeniton on mennyt kivuttomasti. Oikeastaan ei tarvitse välttää kuin leipää ja pastaa. Ja joitain kastikkeita, mikäli ne on suurustettu jauhoilla. Nykyään löytyy ihan hirveät määrät luontaisesti gluteenittomia jauhoja: riisi-, tattari-, manteli-, kookos- ja kikhernejauhot, to name a few. Ei ole siis kovin vaikea löytää korvaavia. Tähän mennessä kaipaan gluteenipitoisista jauhoista ainoastaan ruista. Vehnää tietysti tulee kaivattua esim. juhlissa, tai tilaisuuksissa, joissa on leivonnaisia. Tänä aikana on kuitenkin ollut ihanan yksinkertaista kun ei tarvitse käydä "pitäiskö vai eikö pitäis syödä pullaa"- keskustelua päässään kun on selvä päätös, että ei. Korostan, etten silti halua elää loppuelämääni kieltäytyen. Helpotus onkin ennen kaikkea tullut tilanteisiin, joissa vehnän syöminen ei edes toisi mitään "lisää" tilanteeseen. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. :) Muutenkin on tullut pohdittua syömisen motiiveja. Sosiaalisuus on mielestäni aina hyvä syy syödä lähes mitä vain ilman huonoa omatuntoa, mutta tylsistyminen tai yksin sokeriövereitten vetäminen tuntuu harvoin vaivan arvoiselta.
Luulen, etten halua jatkaa gluteenitonta tämän neljän viikon kokeilun jälkeen, koska sillä ei tähän mennessä ole kyllä ollut mitään vaikutusta ihoon. Se on yhtä kuiva ja hilseilevä kuin kaksi viikkoa sitten. Punoitus on tosin vähentynyt. No joo, tiedostan kyllä, että neljä viikkoa on lyhyt aika niinkin suureen prosessiin kuin ihon paranemiseen. Pitäisi kokeilla kolmea kuukautta. Pitäisi ja pitäisi ja pitäisi.
Tänään mulla on taas akupunktio. Denis kehoitti viimeksi lopettamaan kahvinjuonnin, sokerin ja liian raa'an ruoan syömisen. Kahvin siksi, että se laittaa elimistön kierroksille ja stressitilaan ja atooppinen ihottuma reagoi aina stressiin. Sokerin siksi, että se ruokkii kaikkea tulehdusta. Raa'an siksi, ettei mun elimistö kykene ottamaan siitä kaikkea ravintoa imeytymisongelmien takia.
Katsotaanpas. Moi Denis, en ole lopettanut kahvinjuontia, en erityisemmin vältellyt sokeria ja olen edelleen syönyt päivittäin salaattilounaan. Tosin viimeiseen olen usein lisännyt kalaa. Haha. Oon hyvä potilas! Mutta ylpeydellä voin sanoa, että olen ollut paljon RENNOMPI! Se on mielestäni tärkein asia. Kokeilin lopettaa aamukahvini (juon vain aamuisin), mutta tunnin päästä treenien alkamisesta oli aivan hirveä olo. Sitten join aina tauolla kupin tai kaksi. Totesin, ettei tähän saumaan nyt kahvin jättäminen onnistu. Sellaista se on. :) Tiedostan kyllä riippuvuuteni. Aamukahvi on vain niin ihana hetki...
Viikonloppuna olin taas mökillä. Poimittiin jälleen ahomansikoita ja sunnuntaina myös 40 litraa puutarhamansikoita Kiskosta eräältä tilalta. Mökillä on ihanaa.
Nyt treeneihin!
Neljäs viikko jo alkoi. Eipä tullut viime viikolla paljon blogia päiviteltyä, heh. Treeneissä on ollut haipakkaa, mutta mukavaa. Tällä hetkellä tuntuu, että gluteeniton on mennyt kivuttomasti. Oikeastaan ei tarvitse välttää kuin leipää ja pastaa. Ja joitain kastikkeita, mikäli ne on suurustettu jauhoilla. Nykyään löytyy ihan hirveät määrät luontaisesti gluteenittomia jauhoja: riisi-, tattari-, manteli-, kookos- ja kikhernejauhot, to name a few. Ei ole siis kovin vaikea löytää korvaavia. Tähän mennessä kaipaan gluteenipitoisista jauhoista ainoastaan ruista. Vehnää tietysti tulee kaivattua esim. juhlissa, tai tilaisuuksissa, joissa on leivonnaisia. Tänä aikana on kuitenkin ollut ihanan yksinkertaista kun ei tarvitse käydä "pitäiskö vai eikö pitäis syödä pullaa"- keskustelua päässään kun on selvä päätös, että ei. Korostan, etten silti halua elää loppuelämääni kieltäytyen. Helpotus onkin ennen kaikkea tullut tilanteisiin, joissa vehnän syöminen ei edes toisi mitään "lisää" tilanteeseen. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. :) Muutenkin on tullut pohdittua syömisen motiiveja. Sosiaalisuus on mielestäni aina hyvä syy syödä lähes mitä vain ilman huonoa omatuntoa, mutta tylsistyminen tai yksin sokeriövereitten vetäminen tuntuu harvoin vaivan arvoiselta.
Luulen, etten halua jatkaa gluteenitonta tämän neljän viikon kokeilun jälkeen, koska sillä ei tähän mennessä ole kyllä ollut mitään vaikutusta ihoon. Se on yhtä kuiva ja hilseilevä kuin kaksi viikkoa sitten. Punoitus on tosin vähentynyt. No joo, tiedostan kyllä, että neljä viikkoa on lyhyt aika niinkin suureen prosessiin kuin ihon paranemiseen. Pitäisi kokeilla kolmea kuukautta. Pitäisi ja pitäisi ja pitäisi.
Tänään mulla on taas akupunktio. Denis kehoitti viimeksi lopettamaan kahvinjuonnin, sokerin ja liian raa'an ruoan syömisen. Kahvin siksi, että se laittaa elimistön kierroksille ja stressitilaan ja atooppinen ihottuma reagoi aina stressiin. Sokerin siksi, että se ruokkii kaikkea tulehdusta. Raa'an siksi, ettei mun elimistö kykene ottamaan siitä kaikkea ravintoa imeytymisongelmien takia.
Katsotaanpas. Moi Denis, en ole lopettanut kahvinjuontia, en erityisemmin vältellyt sokeria ja olen edelleen syönyt päivittäin salaattilounaan. Tosin viimeiseen olen usein lisännyt kalaa. Haha. Oon hyvä potilas! Mutta ylpeydellä voin sanoa, että olen ollut paljon RENNOMPI! Se on mielestäni tärkein asia. Kokeilin lopettaa aamukahvini (juon vain aamuisin), mutta tunnin päästä treenien alkamisesta oli aivan hirveä olo. Sitten join aina tauolla kupin tai kaksi. Totesin, ettei tähän saumaan nyt kahvin jättäminen onnistu. Sellaista se on. :) Tiedostan kyllä riippuvuuteni. Aamukahvi on vain niin ihana hetki...
Viikonloppuna olin taas mökillä. Poimittiin jälleen ahomansikoita ja sunnuntaina myös 40 litraa puutarhamansikoita Kiskosta eräältä tilalta. Mökillä on ihanaa.
Nyt treeneihin!
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Week 3 Day 1
Hyvää maanantaita!
Viikonloppu meni ihanasti mökillä. Oli aivan ihanaa saunoa ja uida järvessä. Saatiin uskomaton saldo ahomansikoita, 10 litraa! Unbelievable. Yleensä niitä kerätään mukin pohjalle tai pujotetaan heinään. Pakastettiin niitä lähes 50 minigrip-pussia! Ah miten ihanaa niitä on syödä keskellä talvea ja fiilistellä kesää.
Jaahas. Iho on kuivahko. Viikonloppuna tuli syötyä sokeria jonkun verran. Suklaata, rahkaa, lettuja. Letut onnistui gluteenittomana versiona aika hyvin! Käytettiin tattari- ja riisijauhoja. Himoitsin mäkillä ruisleipää todella paljon. Täytyi tehdä perunarieskoja lievittämään tätä halua. Ne on muuten älyttömän helppo tehdä. Ja hyviäkin! Summa summarum, mökillä oli ihanaa ja nautin joka suupalasta, naurusta ja vesipisarasta iholla.
Viime viikko oli kyllä rankka. Olen pohtinut todella paljon tämänhetkistä suhdettani ruokaan. Olen kiitollinen, että sain parin päivän sisällä jutella kahden osaavan ihmisen kanssa ihostani ja ruokavaliostani. Sekä Denis, että ihana kosmetologi ja ravintovalmentaja Cindy kehottivat vähentämään reilusti raakaa ruokaa. Hämmennyin aluksi todella paljon. Sitten totesin, että se tuntuu todella hyvältä ja oikealta. Tarkoitus on lisätä kypsennettyä kasvisruokaa, sekä syödä yhdestä kolmeen kertaan viikossa lihaa tai vaalealihaista kalaa. Tärkein oivallus on kuitenkin tähän mennessä ollut armo. Haluan olla armollisempi itseäni kohtaan. Terveellisinkään ateria ei tee mulle sen parempaa oloa kuin esimerkiksi hyvässä seurassa nautitut muurinpohjaletut. Mitä rennompi pystyn olemaan, sen parempi olo mulla varmasti on. En halua, että kaikki ajatukseni pyörivät ruoan ympärillä. Olen silti iloinen, että olen ollut gluteenittomalla, koska olen oppinut tekemään hyviä ruokia. Saatan kokeilla ruisleivän lisäämistä ruokavalioon jo tällä viikolla. Jos siltä tuntuu. Aion myös pitää taukoa jatkuvasta tiedonhausta ja blogien selailusta.
Hyvältä tuntuu. Kiitos avusta.
Viikonloppu meni ihanasti mökillä. Oli aivan ihanaa saunoa ja uida järvessä. Saatiin uskomaton saldo ahomansikoita, 10 litraa! Unbelievable. Yleensä niitä kerätään mukin pohjalle tai pujotetaan heinään. Pakastettiin niitä lähes 50 minigrip-pussia! Ah miten ihanaa niitä on syödä keskellä talvea ja fiilistellä kesää.
Jaahas. Iho on kuivahko. Viikonloppuna tuli syötyä sokeria jonkun verran. Suklaata, rahkaa, lettuja. Letut onnistui gluteenittomana versiona aika hyvin! Käytettiin tattari- ja riisijauhoja. Himoitsin mäkillä ruisleipää todella paljon. Täytyi tehdä perunarieskoja lievittämään tätä halua. Ne on muuten älyttömän helppo tehdä. Ja hyviäkin! Summa summarum, mökillä oli ihanaa ja nautin joka suupalasta, naurusta ja vesipisarasta iholla.
Viime viikko oli kyllä rankka. Olen pohtinut todella paljon tämänhetkistä suhdettani ruokaan. Olen kiitollinen, että sain parin päivän sisällä jutella kahden osaavan ihmisen kanssa ihostani ja ruokavaliostani. Sekä Denis, että ihana kosmetologi ja ravintovalmentaja Cindy kehottivat vähentämään reilusti raakaa ruokaa. Hämmennyin aluksi todella paljon. Sitten totesin, että se tuntuu todella hyvältä ja oikealta. Tarkoitus on lisätä kypsennettyä kasvisruokaa, sekä syödä yhdestä kolmeen kertaan viikossa lihaa tai vaalealihaista kalaa. Tärkein oivallus on kuitenkin tähän mennessä ollut armo. Haluan olla armollisempi itseäni kohtaan. Terveellisinkään ateria ei tee mulle sen parempaa oloa kuin esimerkiksi hyvässä seurassa nautitut muurinpohjaletut. Mitä rennompi pystyn olemaan, sen parempi olo mulla varmasti on. En halua, että kaikki ajatukseni pyörivät ruoan ympärillä. Olen silti iloinen, että olen ollut gluteenittomalla, koska olen oppinut tekemään hyviä ruokia. Saatan kokeilla ruisleivän lisäämistä ruokavalioon jo tällä viikolla. Jos siltä tuntuu. Aion myös pitää taukoa jatkuvasta tiedonhausta ja blogien selailusta.
Hyvältä tuntuu. Kiitos avusta.
torstai 5. heinäkuuta 2012
Week 2 day 4
Hei.
Pidin päivän taukoa blogin kirjoittamisesta, koska tuntui siltä. Eilinen oli aika tunnerikas päivä. Olo on ollut aika pakkomielteinen. Tuntuu että vastustan ihottumaa niin paljon, että se saa sen roikkumaan mussa entistä tiukemmin. Vaikka "tiedän kaiken" positiivisuuden voimasta, sen harjoittaminen on ollut äärimmäisen haastavaa. Olen suoraan sanottuna tuntenut itseni vähän masentuneeksi.
Eilen olin akupunktiossa. Oli aika mielenkiintoista. Neuloja laitettiin vähän joka puolelle ja ne rentouttivat kyllä. Juteltiin Denisin kanssa aika paljon kaikenlaista. En jaksa kaikkea referoida, mutta uutta informaatiota tuli. Tärkein oivallus oli se, että mun pitäisi kyllä nyt rauhoittua. Kuten sanoin, pakkomielteinen olo ei vaan ole hyväksi. Siksi päätin, etten enää listaa syömisiäni. Ajatukset pyörii muuten ainoastaan ruoan ympärillä.
Olin kuvitellut, että olen kerrankin ottanut vain yhden asian työstettäväksi, eli gluteenittomuuden. Totuus kuitenkin on, että aloitin samaan aikaan paljon ravintolisiä ja muutenkin kertaheitolla "tiukemman" ruokavalion. Haluaisin olla rento ja iloinen. Elää elämää ja kokeilla miltä gluteenittomuus tuntuu. Ei suorittaa gluteenitonta ja yrittää vähän roikkua elämän perässä mieli maassa.
Koitan ottaa nyt rennommin. Gluteenittomuudesta pidän kiinni, muiden asioiden, esim. sokerin ja kofeiinin kanssa toimin niin kuin kussakin tilanteessa hyvältä tuntuu.
Tällaisia ajatuksia tänään. Aladdin on sujunut tosi hyvin ja tehokkaasti. Äsken oltiin pienellä jengillä pelaamassa beach volleytä stadikalla.
Just breathe.
Kiitos kaikkien tuesta ja tsemppauksesta. <3
Pidin päivän taukoa blogin kirjoittamisesta, koska tuntui siltä. Eilinen oli aika tunnerikas päivä. Olo on ollut aika pakkomielteinen. Tuntuu että vastustan ihottumaa niin paljon, että se saa sen roikkumaan mussa entistä tiukemmin. Vaikka "tiedän kaiken" positiivisuuden voimasta, sen harjoittaminen on ollut äärimmäisen haastavaa. Olen suoraan sanottuna tuntenut itseni vähän masentuneeksi.
Eilen olin akupunktiossa. Oli aika mielenkiintoista. Neuloja laitettiin vähän joka puolelle ja ne rentouttivat kyllä. Juteltiin Denisin kanssa aika paljon kaikenlaista. En jaksa kaikkea referoida, mutta uutta informaatiota tuli. Tärkein oivallus oli se, että mun pitäisi kyllä nyt rauhoittua. Kuten sanoin, pakkomielteinen olo ei vaan ole hyväksi. Siksi päätin, etten enää listaa syömisiäni. Ajatukset pyörii muuten ainoastaan ruoan ympärillä.
Olin kuvitellut, että olen kerrankin ottanut vain yhden asian työstettäväksi, eli gluteenittomuuden. Totuus kuitenkin on, että aloitin samaan aikaan paljon ravintolisiä ja muutenkin kertaheitolla "tiukemman" ruokavalion. Haluaisin olla rento ja iloinen. Elää elämää ja kokeilla miltä gluteenittomuus tuntuu. Ei suorittaa gluteenitonta ja yrittää vähän roikkua elämän perässä mieli maassa.
Koitan ottaa nyt rennommin. Gluteenittomuudesta pidän kiinni, muiden asioiden, esim. sokerin ja kofeiinin kanssa toimin niin kuin kussakin tilanteessa hyvältä tuntuu.
Tällaisia ajatuksia tänään. Aladdin on sujunut tosi hyvin ja tehokkaasti. Äsken oltiin pienellä jengillä pelaamassa beach volleytä stadikalla.
Just breathe.
Kiitos kaikkien tuesta ja tsemppauksesta. <3
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Week 2, day 2
Aamulla naama oli yllättävän normaalia, vaikka illalla kirvelikin. Jee! Kävin tekee radiomainoksen ennen treenei, jotka olikin intsensiiviset tanssitreenit! Oli kivaa! Lounastauolla melkein koko casti hengaili Koffin puistossa. <3 Onneks katsoin kalenteria, koska oisin unohtanut mennä dubbaamaan Olariin!
Huomasin, että tänään vähän risoi erityisruokavalio. Koko ajan tuntui olevan nälkä. Yksi syy, miksen haluaisin luopua luomu-ruisleivästä, on se, että se vaan pitää mulla nälkää ihan älyttömän hyvin. Tämän tarkoitus onkin ehkä saada mut ymmärtämään, ettei sitä tuoretta Samsaraa silti tarvitse vetää puolta pakettia yhdellä kertaa...
Olin koko päivän jotenkin nälkäinen. Napostelin koko ajan. Olin väsynyt ja levoton. Tämä taitaa myös olla hormonien heittelyä ja PMS-oiretta. Himoitsin sokeria! Suunnittelin, että ostetaan jätskiä. Se tuntui kuitenkin tyhmältä, jäätelö kun sisältää niin sikana lisäaineita (paitsi itsetehty ihana, jos ois kone) ja on ollut aika helppoa olla ilman. En oo ehkä ikinä ollu näin kauan ilman sokeria. Oltiin jo lähdös kauppaan ostaa Daim-suklaata, mut jotenki viivyteltiin sitä. Sit vaan päätin tehdä gluteenittomia keksejä ja karamellisoituja manteleita. Onneks ei lähdetty kauppaan.
Karameelisointiin käytin vettä, luomuhunajaa, palmusokeria ja vaniljajauhetta.
Keksien resepti HaLo-blogista.
Sokerin jälkeen teki tietty mieli jotain kunnollista. Olen kehittänyt aikamoisen himon hapankaaliin. Se on ihanaa!
Aamiainen: 1 rkl Regulatia, viherpirtelöä, vesimelonia, 1 quinoa-näkkäri+oivariini+juusto
Välipala: 2 aprikoosia, nektariini
Lounas: halloumi-nektariini-salaattia, pari palaa mintturaakasuklaata
Välipala: quinoa-näkkäriä+oivariini+juusto, aprikoosi, raakasuklaata
Toinen välipala: maitokahvi töissä, omena, vähän kuivattuja hedelmiä
Illallinen: eilistä wokkia
Muuta syömistä :D : itsetehtyjä keksejä, manteleita, nektariini
Iltapala: 1 quinoa-näkkäri+oivariini+juusto, hapankaalia, ituja
Huomasin, että tänään vähän risoi erityisruokavalio. Koko ajan tuntui olevan nälkä. Yksi syy, miksen haluaisin luopua luomu-ruisleivästä, on se, että se vaan pitää mulla nälkää ihan älyttömän hyvin. Tämän tarkoitus onkin ehkä saada mut ymmärtämään, ettei sitä tuoretta Samsaraa silti tarvitse vetää puolta pakettia yhdellä kertaa...
Olin koko päivän jotenkin nälkäinen. Napostelin koko ajan. Olin väsynyt ja levoton. Tämä taitaa myös olla hormonien heittelyä ja PMS-oiretta. Himoitsin sokeria! Suunnittelin, että ostetaan jätskiä. Se tuntui kuitenkin tyhmältä, jäätelö kun sisältää niin sikana lisäaineita (paitsi itsetehty ihana, jos ois kone) ja on ollut aika helppoa olla ilman. En oo ehkä ikinä ollu näin kauan ilman sokeria. Oltiin jo lähdös kauppaan ostaa Daim-suklaata, mut jotenki viivyteltiin sitä. Sit vaan päätin tehdä gluteenittomia keksejä ja karamellisoituja manteleita. Onneks ei lähdetty kauppaan.
Sokerin jälkeen teki tietty mieli jotain kunnollista. Olen kehittänyt aikamoisen himon hapankaaliin. Se on ihanaa!
Aamiainen: 1 rkl Regulatia, viherpirtelöä, vesimelonia, 1 quinoa-näkkäri+oivariini+juusto
Välipala: 2 aprikoosia, nektariini
Lounas: halloumi-nektariini-salaattia, pari palaa mintturaakasuklaata
Välipala: quinoa-näkkäriä+oivariini+juusto, aprikoosi, raakasuklaata
Toinen välipala: maitokahvi töissä, omena, vähän kuivattuja hedelmiä
Illallinen: eilistä wokkia
Muuta syömistä :D : itsetehtyjä keksejä, manteleita, nektariini
Iltapala: 1 quinoa-näkkäri+oivariini+juusto, hapankaalia, ituja
Week 2, day 1
Nukuin vanhempien luona levottomasti. En oikein saanut unta ja näin vaan unta, että yritin ostaa Punnitse ja Säästä:stä cashewpähkinöitä ja vaan metsästin niitä raivona ympäri kauppaa. Hmm... :D Naama oli aika samannäköinen kuin eilisaamuna. Eli ihan ok. Kiristää todella paljon, muttei ollut niin turvonneet silmät. Kävelin suoraan sängystä takapihalle ihanaan, kauniiseen puutarhaan vähän hengittelemään. Teki hyvää. <3
Aamutreenit oli mun osalta vaan parin tunnin mittaset. Kävin ostaa taas hirveet määrät kamaa Punnitse:sta, Ruohonjuuresta ja Kampin K-marketista. Välillä kyllä stressaan ruokaa niin paljon. Ensin luen eri ruokablogeja, usein raakaruokaa käsitteleviä, sitten listaan kaikkia erikoisruokatarvikkeita mitä niihin tarvitsee. Sitten ravaan monessa eri paikassa ostamassa niitä, mulle ehtii tulla nälkä, alkaa ketuttaa, kauppakassit painaa, reseptit unohtuu ja täytyy koko ajan tarkistella niitä kännykästä ja yritän samalla muistella mitä kaikkia aineita siellä kotikaapissa onkaan. Taas on vahingossa monta inkivääriä ja valkosipulia. Sellasta! En ehkä ole ainut, joka kokee tällaisia tunteita. Haluaisin päästä sellaisesta eroon. Asiaa vaikeuttaa se, että uusia asioita on hankala omaksua välittömästi osaksi omia rutiineja. Aluksi ne vaativat todella paljon energiaa, ajatustilaa, suunnittelua ja kokeilua. Tekisi välillä vaan mieli lyödä hanskat tiskiin ja syödä ihan mitä vaan, tai vastaavasti "en sitten syö mitään saatana!"
Wokista tuli ihan hyvää, vaikka sirottelinkin siihen jälkeenpäin aika paljon ruususuolaa. Oon huomannut, että tykkään aika paljon suolasta... Oon myös huomannut, että vaikka eka viikko meni hyvinkin kivuttomasti, oon alkanut tekemään "korvikeruokia". Esim. just perunarieskat ja tänään riisinuudelit. Mut ah miten ihanalta tuntui syödä niitä nuudeleita! Huomasin tosin, että alkoi väsyttää ruoan jälkeen...Not good. Ennen iltatreenejä kävin reilu puolen tunnin lenkillä taas ihanassa Meikussa. On pakko päästä sinne melkein joka päivä!
Illalla naamaa kirveli vähän, koska meikkasin treeneihin ihan siitä turhamaisesta syystä, että meistä otettii kasvokuvat. Laiton ripsaria, eyelineria ja vähän valokynää peitevoiteeks pahimpiin punoituksiin. Kun treenit päättyi klo 22 olikin sitten kaikki hilseillyt pois. Olen alkanut kyseenalaistaa myös IsaDoran valokynän. On pienoinen noidankehä tämä tilanne. Laitan peiteainetta niihin paikkoihin joissa on eniten ihottumaa. Vaikea sanoa pahenevatko ihottumat siitä. En kuitenkaan halua lähteä esim. illanviettoon ilman peitevoidetta. Paitsi joskus en jaksa välittää pienen rotanperseen vertaa, Phoebea lainatakseni. Tai oikeastaan Kyleä. Menipäs Frendeiks :D
Aamiainen: Regulatia, Borista, turkkilaista luomujugurttia+rahkaa+mustikoita+seesaminsiemeniä, äidin tekemä Cafe Cortado, eli espressoa ja vähän maitoa.
Välipala treeneissä: nektariini, verkkomelonia, rusinoita&manteleita (plus pöllin Heikin feta-salaatista pari haarukallista)
Lounas: perunarieska+oivariini+juusto, vesimelonia, inkivääri-kasvis-kookos-wokkia riisinuudeleitten kera
Välipala treenien aikana: kukkakaalia, kurkkua, aprikoosi, banaani, omena
Iltapala: hapankaalia, munakasta, quinoa-näkkäriä+oivariini+juusto, vesimelonia
Aamutreenit oli mun osalta vaan parin tunnin mittaset. Kävin ostaa taas hirveet määrät kamaa Punnitse:sta, Ruohonjuuresta ja Kampin K-marketista. Välillä kyllä stressaan ruokaa niin paljon. Ensin luen eri ruokablogeja, usein raakaruokaa käsitteleviä, sitten listaan kaikkia erikoisruokatarvikkeita mitä niihin tarvitsee. Sitten ravaan monessa eri paikassa ostamassa niitä, mulle ehtii tulla nälkä, alkaa ketuttaa, kauppakassit painaa, reseptit unohtuu ja täytyy koko ajan tarkistella niitä kännykästä ja yritän samalla muistella mitä kaikkia aineita siellä kotikaapissa onkaan. Taas on vahingossa monta inkivääriä ja valkosipulia. Sellasta! En ehkä ole ainut, joka kokee tällaisia tunteita. Haluaisin päästä sellaisesta eroon. Asiaa vaikeuttaa se, että uusia asioita on hankala omaksua välittömästi osaksi omia rutiineja. Aluksi ne vaativat todella paljon energiaa, ajatustilaa, suunnittelua ja kokeilua. Tekisi välillä vaan mieli lyödä hanskat tiskiin ja syödä ihan mitä vaan, tai vastaavasti "en sitten syö mitään saatana!"
Wokista tuli ihan hyvää, vaikka sirottelinkin siihen jälkeenpäin aika paljon ruususuolaa. Oon huomannut, että tykkään aika paljon suolasta... Oon myös huomannut, että vaikka eka viikko meni hyvinkin kivuttomasti, oon alkanut tekemään "korvikeruokia". Esim. just perunarieskat ja tänään riisinuudelit. Mut ah miten ihanalta tuntui syödä niitä nuudeleita! Huomasin tosin, että alkoi väsyttää ruoan jälkeen...Not good. Ennen iltatreenejä kävin reilu puolen tunnin lenkillä taas ihanassa Meikussa. On pakko päästä sinne melkein joka päivä!
Illalla naamaa kirveli vähän, koska meikkasin treeneihin ihan siitä turhamaisesta syystä, että meistä otettii kasvokuvat. Laiton ripsaria, eyelineria ja vähän valokynää peitevoiteeks pahimpiin punoituksiin. Kun treenit päättyi klo 22 olikin sitten kaikki hilseillyt pois. Olen alkanut kyseenalaistaa myös IsaDoran valokynän. On pienoinen noidankehä tämä tilanne. Laitan peiteainetta niihin paikkoihin joissa on eniten ihottumaa. Vaikea sanoa pahenevatko ihottumat siitä. En kuitenkaan halua lähteä esim. illanviettoon ilman peitevoidetta. Paitsi joskus en jaksa välittää pienen rotanperseen vertaa, Phoebea lainatakseni. Tai oikeastaan Kyleä. Menipäs Frendeiks :D
Aamiainen: Regulatia, Borista, turkkilaista luomujugurttia+rahkaa+mustikoita+seesaminsiemeniä, äidin tekemä Cafe Cortado, eli espressoa ja vähän maitoa.
Välipala treeneissä: nektariini, verkkomelonia, rusinoita&manteleita (plus pöllin Heikin feta-salaatista pari haarukallista)
Lounas: perunarieska+oivariini+juusto, vesimelonia, inkivääri-kasvis-kookos-wokkia riisinuudeleitten kera
Välipala treenien aikana: kukkakaalia, kurkkua, aprikoosi, banaani, omena
Iltapala: hapankaalia, munakasta, quinoa-näkkäriä+oivariini+juusto, vesimelonia
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Day 7 ja ensimmäisen viikon yhteenveto
Halojaaa!
Aamulla oli kyllä aika hyvä meno. Ei ollu yhtään niin turvonneet silmät kuin kahtena muuna aamuna. Aloinkin epäillä, josko se turvotus jotuu Regulatista, jota oon laittanut ulkoisesti... Kastoin laimennettuun Regulatiin (kirjan ohjeen mukaisesti) vanulaput, joita pidin sitten n. 20 min silmillä. Eilisiltana en jaksanut tehdä sitä, kun tultiin aika myöhään baarista, niin aamulla oli paremman näköinen iho. Jännää. Tai sitten se on alkanut vaikuttaa sisäisesti. Juuri tällaisissa huomioissa tää blogi auttaa mua! Voi olla, että myös rento ilta vaikuttii asiaan, plus yli 10h unet. :)
Aamiainen oli ihana ja kaunis. Tein perunarieskoja, jotka olivat ihania lämpiminä suoraan uunista. Ne oli aivan superhelppo tehdä, löysin ohjeen Hosuli- blogista. Sisältävät perunaa, kikherne- ja hirssijauhoja, 2 kananmunaa, vettä ja suolaa.
Vertaistuki on kyllä todella tärkeä ja ihana asia. Välillä on niin yksinäinen olo kun koittaa juosta tuulta vastaan ja löytää syitä ihottumaan. On inspiroivaa kuulla tarinoita parantumisesta muilta. Olen kuullut jo kaksi tapausta, joissa kortisonista on päästy kokonaan eroon. Molempiin liittyi olennaisesti ruokavalio ja henkiset pohdiskelut. ;)
Käytiin uimastadikalla vähän makoilemassa, en jaksanut uida. Sitten mentiin pienellä Aladdin-jengillä leffaan kattoo Ice Age 4, vähän omaa ääntä kuuntelee hahahaa. Sen jälkeen tulin Kiloon vanhempien luokse käymään. Söin ihanaa hirven lihaa, kiitos mamma. <3
Viikko gluteenitonta takana. Olo on hyvä. Kropassa on kevyt tunne. Gluteeniton on todella parantanut elämän laatua, koska kaikki ruoka tulee tehtyä itse, tai ainakin tällä viikolla olen tehnyt. Iho toivon mukaan uusiutuu koko ajan, ainakin sen verran paljon se hilseilee. Ei muuta kuin ensi viikkoa kohti!
Aamiainen: Regulat reilu 1tl, Boris, Spirulina-vestitilkka, jogurtti+banaani+auringonkukansiemenet, cantaloupe-melonia, 3 perunarieskaa+luomuvoi+juusto, luomulatte
Välipala: 2 aprikoosia, omena, 2 perunarieskaa
Päivällinen: eilisiä kasvispihvejä, tsatsikia ja salaattia.
Leffavälipalaa: manteleita, rusinoita, 2 tuoretta taatelia
Illallinen: paistettua perunaa ja kaalia, hirven lihaa, nektariini
Aamulla oli kyllä aika hyvä meno. Ei ollu yhtään niin turvonneet silmät kuin kahtena muuna aamuna. Aloinkin epäillä, josko se turvotus jotuu Regulatista, jota oon laittanut ulkoisesti... Kastoin laimennettuun Regulatiin (kirjan ohjeen mukaisesti) vanulaput, joita pidin sitten n. 20 min silmillä. Eilisiltana en jaksanut tehdä sitä, kun tultiin aika myöhään baarista, niin aamulla oli paremman näköinen iho. Jännää. Tai sitten se on alkanut vaikuttaa sisäisesti. Juuri tällaisissa huomioissa tää blogi auttaa mua! Voi olla, että myös rento ilta vaikuttii asiaan, plus yli 10h unet. :)
Aamiainen oli ihana ja kaunis. Tein perunarieskoja, jotka olivat ihania lämpiminä suoraan uunista. Ne oli aivan superhelppo tehdä, löysin ohjeen Hosuli- blogista. Sisältävät perunaa, kikherne- ja hirssijauhoja, 2 kananmunaa, vettä ja suolaa.
Vertaistuki on kyllä todella tärkeä ja ihana asia. Välillä on niin yksinäinen olo kun koittaa juosta tuulta vastaan ja löytää syitä ihottumaan. On inspiroivaa kuulla tarinoita parantumisesta muilta. Olen kuullut jo kaksi tapausta, joissa kortisonista on päästy kokonaan eroon. Molempiin liittyi olennaisesti ruokavalio ja henkiset pohdiskelut. ;)
Käytiin uimastadikalla vähän makoilemassa, en jaksanut uida. Sitten mentiin pienellä Aladdin-jengillä leffaan kattoo Ice Age 4, vähän omaa ääntä kuuntelee hahahaa. Sen jälkeen tulin Kiloon vanhempien luokse käymään. Söin ihanaa hirven lihaa, kiitos mamma. <3
Viikko gluteenitonta takana. Olo on hyvä. Kropassa on kevyt tunne. Gluteeniton on todella parantanut elämän laatua, koska kaikki ruoka tulee tehtyä itse, tai ainakin tällä viikolla olen tehnyt. Iho toivon mukaan uusiutuu koko ajan, ainakin sen verran paljon se hilseilee. Ei muuta kuin ensi viikkoa kohti!
Aamiainen: Regulat reilu 1tl, Boris, Spirulina-vestitilkka, jogurtti+banaani+auringonkukansiemenet, cantaloupe-melonia, 3 perunarieskaa+luomuvoi+juusto, luomulatte
Välipala: 2 aprikoosia, omena, 2 perunarieskaa
Päivällinen: eilisiä kasvispihvejä, tsatsikia ja salaattia.
Leffavälipalaa: manteleita, rusinoita, 2 tuoretta taatelia
Illallinen: paistettua perunaa ja kaalia, hirven lihaa, nektariini
Day 6
Oli ihana herätä suht levänneenä. Silmät oli turvoksissa kyllä. Hassua on se, että vasen on paljon turvonneempi. Samoin mun käsi-ihottuma sijoittuu melkein aina vasempaan käteen. Eilen ostin kiinalaisen lääketieteen kirjan ja se on kiinnostava. Ensi viikon akupunktiota odotellessa... Tuntuu sitlä, että multa puuttuu päällimmäinen ihokerros, koska naamaa kiristää niin paljon. Se tuntuu silkkipaperin ohuelta. Ehkä se on hyvä merkki ja tarkoittaa uudistumista.
Tähän taas astetta karumpi kuva. Aamuisin meininki on kutakuinkin tämännäköistä. Tässä silmät on jo hieman laskeutuneet.
Aamiainen oli nannaa. Viherpirtelö on vaan niin hyvää. Ja latte! Kiitos vaan tädille mutteripannusta, jota hän ei käyttänyt. Yritin mennä lenkille taas ihanaan kauniiseen Seurasaareen, tai oikeastaan siihen lähistölle, onko se nyt Meilahtea sitten. Parin juoksuaskeleen jälkeen tunsin hyvin ikävää ja kivuliasta tärähtelyä alaselässä. Päätin siis kävellä. Se tuntui hyvältä. Välillä koitin juosta, mutta sattui liikaa. Kotona tein kreisi-vatsalihassetin, eli Insanityn. Venyttelin alaselkää. Tein namnam smoothien avokadosta ja mansikoista. Kävin Stockalla viemässä rakkaan Kenwood-blenderin huoltoon, kun se vuotaa ja huutaa. :( Ostin Herkusta herkkuja ja tehtiin ihanaa ruokaa! Kasvispihvejä hummuksen lopusta ja vihanneksista, salaattia ja tsatsikia mmmm! Todettiin molemmat, että tää gluteeniton on parantanut elämänlaatua jo viikon aikana, tulee tehtyä ihania ruokia ja nautittua niistä toden teolla!
Ilta oli ihana, Time-baarissa Peetun ja Samuelin Homecoming- bileissä. Kaikkia ihania tuttuja tiiviissä tilassa. Oli myös ihana jutella ihmisten kanssa, jotka on käyneet läpi samoja juttuja atopian kanssa. (Kiitos Yassu ja Tara <3) Alkoholia en uskalla nauttia, se kun kuivattaa niin paljon. Lisäksi oon välillä saanut kummallisia allergisia reaktioita kuohuviinistä, mm. Pariisissa ihan yhtäkkiä.
Kiva päivä ja oli ihana olla sosiaalinen illalla! Teki tosi hyvää! Tuntui, että ihokin oli parempi. :)
Aamiainen: Regulatia, Borista, Spirulina-leväjauhetta vesitilkan kera (sitoo itseensä myrrkyjä kehosta) viherpirtelöä (puolikkaan sitruunan mehu, banaani, omena, kurkku, salaattisekoitus, hampunsiemen, chia-siemen, vehnänorasjauhe, vesi)
Välipala: 2 quinoa-näkkäriä (oivariini,juusto,kurkku), avokado-mansikka-smoothie, jossa myös riisiproteiinijauhetta, joka on pahaa. Ei onneksi maistunut liikaa.
Illallinen: Kasvispihvejä (hummus, peruna, kukkakaali, porkkana, sipuli), avokado-kirsikkatomaatti-salaattia, tsatsikia (jogurtti, kurkku, valkosipuli, suola)
Välipala: rusinoita ja manteleita
Iltapala: munakasta, salaattia, tsatsikia, perunankuorisipsejä again!, appelsiinimehua
Tähän taas astetta karumpi kuva. Aamuisin meininki on kutakuinkin tämännäköistä. Tässä silmät on jo hieman laskeutuneet.
Aamiainen oli nannaa. Viherpirtelö on vaan niin hyvää. Ja latte! Kiitos vaan tädille mutteripannusta, jota hän ei käyttänyt. Yritin mennä lenkille taas ihanaan kauniiseen Seurasaareen, tai oikeastaan siihen lähistölle, onko se nyt Meilahtea sitten. Parin juoksuaskeleen jälkeen tunsin hyvin ikävää ja kivuliasta tärähtelyä alaselässä. Päätin siis kävellä. Se tuntui hyvältä. Välillä koitin juosta, mutta sattui liikaa. Kotona tein kreisi-vatsalihassetin, eli Insanityn. Venyttelin alaselkää. Tein namnam smoothien avokadosta ja mansikoista. Kävin Stockalla viemässä rakkaan Kenwood-blenderin huoltoon, kun se vuotaa ja huutaa. :( Ostin Herkusta herkkuja ja tehtiin ihanaa ruokaa! Kasvispihvejä hummuksen lopusta ja vihanneksista, salaattia ja tsatsikia mmmm! Todettiin molemmat, että tää gluteeniton on parantanut elämänlaatua jo viikon aikana, tulee tehtyä ihania ruokia ja nautittua niistä toden teolla!
Ilta oli ihana, Time-baarissa Peetun ja Samuelin Homecoming- bileissä. Kaikkia ihania tuttuja tiiviissä tilassa. Oli myös ihana jutella ihmisten kanssa, jotka on käyneet läpi samoja juttuja atopian kanssa. (Kiitos Yassu ja Tara <3) Alkoholia en uskalla nauttia, se kun kuivattaa niin paljon. Lisäksi oon välillä saanut kummallisia allergisia reaktioita kuohuviinistä, mm. Pariisissa ihan yhtäkkiä.
Kiva päivä ja oli ihana olla sosiaalinen illalla! Teki tosi hyvää! Tuntui, että ihokin oli parempi. :)
Aamiainen: Regulatia, Borista, Spirulina-leväjauhetta vesitilkan kera (sitoo itseensä myrrkyjä kehosta) viherpirtelöä (puolikkaan sitruunan mehu, banaani, omena, kurkku, salaattisekoitus, hampunsiemen, chia-siemen, vehnänorasjauhe, vesi)
Välipala: 2 quinoa-näkkäriä (oivariini,juusto,kurkku), avokado-mansikka-smoothie, jossa myös riisiproteiinijauhetta, joka on pahaa. Ei onneksi maistunut liikaa.
Illallinen: Kasvispihvejä (hummus, peruna, kukkakaali, porkkana, sipuli), avokado-kirsikkatomaatti-salaattia, tsatsikia (jogurtti, kurkku, valkosipuli, suola)
Välipala: rusinoita ja manteleita
Iltapala: munakasta, salaattia, tsatsikia, perunankuorisipsejä again!, appelsiinimehua
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Day 5
Aamu oli jälleen kerran aika kamala. Se on vaan niin iso shokki nähdä itsensä aivan turvonneena ja punaisena. Ei tee mieli lähteä mihinkään. Olin aivan maassa. Aamupala ei oikein maistunut. Menin dubbaamaan, jossa oli onneksi ihanaa. Se on vaan parasta työtä, mitä tiedän. Oli pakko perua aamulla iltapäivän dubbaus. Nukuin pitkät päikkärit. Väsymys ei jätä rauhaan. En jaksa edes liikkua, vaikka se ehkä saattaisi auttaa. No tein kolme aurinkotervehdystä ja pyöräiltiin treeneihin ja takaisin. Tänään raju liikunta ei olisi tuntunut hyvältä. Rauhallinen kävely ehkä.
Treeneistä päästiin ydin maissa. Meidän kummankin teki mieli jotain lämmintä ruokaa Heikin kanssa, ja päädyttiin tekemään pyttipannua! Luomuversiona of course! Ja tulipa siitä hyvää. :) Se sisälsi gluteenitonta bratwurstia, perunoita, sipulia ja päälle tietysti kananmuna nätisti toiselta puolelta paistettuna. Mmm! Perunankuorista tein perunankuori sipsejä uunissa, joka oli superhelppoa ja niistä tuli kans ihanan makuisia. <3 Ruoka makes me happy! Katsottiin myös mun yks lempparileffoista eli He's not that into you.
Kuvassa perunankuorisipsit. (Pese perunat, kuori, laita vuokaan tai pannuun, laita päälle suolaa, mustapippuria ja öljyä. Uuniin 225 asteeseen n. 25 minuutiksi.)
Aamiainen: teelusikallinen Regulatia, Borista, omena, töissä 2 kuppia kahvia (toisesta tuli jo puolessavälissä tärinät, miksi en opi??)
Lounas: halloumi-nektariini-salaattia
Välipala: luomuomenamehua
Päivällinen: 2 raw-kräkkeriä+hummus,pesto&juusto&kurkku, kirsikoita, eilistä risottoa, hapankaalia
Välipala: 2 luomuaprikoosia, nektariini, vähän rusinoita ja manteleita
Illlallinen: luomupyttipannua, Regulatia 1 tl.
Illalla mieli oli paljon parempi. Varasin myös ensi viikolle akupunktion.
Treeneistä päästiin ydin maissa. Meidän kummankin teki mieli jotain lämmintä ruokaa Heikin kanssa, ja päädyttiin tekemään pyttipannua! Luomuversiona of course! Ja tulipa siitä hyvää. :) Se sisälsi gluteenitonta bratwurstia, perunoita, sipulia ja päälle tietysti kananmuna nätisti toiselta puolelta paistettuna. Mmm! Perunankuorista tein perunankuori sipsejä uunissa, joka oli superhelppoa ja niistä tuli kans ihanan makuisia. <3 Ruoka makes me happy! Katsottiin myös mun yks lempparileffoista eli He's not that into you.
Kuvassa perunankuorisipsit. (Pese perunat, kuori, laita vuokaan tai pannuun, laita päälle suolaa, mustapippuria ja öljyä. Uuniin 225 asteeseen n. 25 minuutiksi.)
Aamiainen: teelusikallinen Regulatia, Borista, omena, töissä 2 kuppia kahvia (toisesta tuli jo puolessavälissä tärinät, miksi en opi??)
Lounas: halloumi-nektariini-salaattia
Välipala: luomuomenamehua
Päivällinen: 2 raw-kräkkeriä+hummus,pesto&juusto&kurkku, kirsikoita, eilistä risottoa, hapankaalia
Välipala: 2 luomuaprikoosia, nektariini, vähän rusinoita ja manteleita
Illlallinen: luomupyttipannua, Regulatia 1 tl.
Illalla mieli oli paljon parempi. Varasin myös ensi viikolle akupunktion.
torstai 28. kesäkuuta 2012
Day 4
Tämä päivä on kyllä ollut alavireinen. Huomaa varmaan aiemmasta postauksesta. Oon toisaalta iloinen, että löysin sen Regulatin, jota voin alkaa kokeilla. Ohjevihkossa oli ainakin hyviä parantumisstooreja. Ehkä minäkin joskus..
Tänä päivänä on taas tullut esiin mun mielestä atopian raskain puoli, eli pohjaton väsymys ja mielialan lasku. Se vaikuttaa kaikkeen. Ainakin mun tapauksessa. Himoitsin sokeria ja kun sitten pääsin treeneistä jo klo 20 ja olin päivän ollut niin alamaissa, soitin kaverille ja menin syömään Frozen yougurtin. Ei edes ollut hyvää. Harmitti, koska koko viikko on mennyt kepeesti ilman valkosta sokeria. Väsymyksestä aiheutuu myös välinpitämättömyyttä. "Ihan sama mitä mä nyt syön." Alkuviikon oon pirteesti ja iloisena tehnyt iltaisin ruokajuttuja, laittanut likoamaan yön yli siemeniä tai papuja idätystä varten. Nyt- ei huvita. Väsyttää vaan. Hyväksyn sen.
Aamiainen: Borista, luomujugurttia+banaania+hampun- ja auringonkukansiemeniä, vesimelonia, kahvi+maito
Välipala: mansikka-mango-inkivääri-smoothie Sis. Deli:stä.
Lounas: Sis. Delin lohi-avokado-salaatti, tuunattuna omilla iduilla.
Päivällinen: parsakaali-risottoa, herneitä
Välipala: omena, frozen yougurt+mansikoita,ananasta,vadelmia (sokerista ja tyhmää)
Iltapala: hapankaalia, 2 raw-kräkkeriä+hummus,pesto&juusto, herneitä, appelsiinimehua
Ihanat idut. Super halpaa ja helppoa idättää itse.
Tänä päivänä on taas tullut esiin mun mielestä atopian raskain puoli, eli pohjaton väsymys ja mielialan lasku. Se vaikuttaa kaikkeen. Ainakin mun tapauksessa. Himoitsin sokeria ja kun sitten pääsin treeneistä jo klo 20 ja olin päivän ollut niin alamaissa, soitin kaverille ja menin syömään Frozen yougurtin. Ei edes ollut hyvää. Harmitti, koska koko viikko on mennyt kepeesti ilman valkosta sokeria. Väsymyksestä aiheutuu myös välinpitämättömyyttä. "Ihan sama mitä mä nyt syön." Alkuviikon oon pirteesti ja iloisena tehnyt iltaisin ruokajuttuja, laittanut likoamaan yön yli siemeniä tai papuja idätystä varten. Nyt- ei huvita. Väsyttää vaan. Hyväksyn sen.
Aamiainen: Borista, luomujugurttia+banaania+hampun- ja auringonkukansiemeniä, vesimelonia, kahvi+maito
Välipala: mansikka-mango-inkivääri-smoothie Sis. Deli:stä.
Lounas: Sis. Delin lohi-avokado-salaatti, tuunattuna omilla iduilla.
Päivällinen: parsakaali-risottoa, herneitä
Välipala: omena, frozen yougurt+mansikoita,ananasta,vadelmia (sokerista ja tyhmää)
Iltapala: hapankaalia, 2 raw-kräkkeriä+hummus,pesto&juusto, herneitä, appelsiinimehua
Turhautuminen
Päivän päällimmäiset tunteet tähän asti: turhautuminen ja hämmennys. Herääminen oli kamalaa. Sain vaan 6h unta, se on liian vähän mulle. Näin koko yön unta, että yritin opetella stemmoja pergamenttinuoteista, joita ei näkynyt kunnolla. Ja samalla soi tusina biisejä samaan aikaan päässä... Silmät oli ihan turvonneet. Kylmäpussi+suolahaudelaput. Kuumotti kauheasti. Masensi. En jaksanut laittaa mitään peiteainetta aluksi, mutta kun vilkaisin peiliin, oli pakko peittää ainakin punaiset silmänaluset. Nenänpieliä en edes jaksanut yrittää, kun ovat niin kuivat ja hilseilevät.
Lähdin dubbaamaan Ullanlinnaan. Siellä on kyllä niin kaunista. Duuni oli nopeasti tehty. Sen jälkeen menin Aitokauppaan ekaa kertaa ikinä, vaikka luen siitä Facebookista viikottain. Siellä oli ihanaa! Tuun luomukauppoissa onnelliseksi, ei siitä pääse mihinkään. Kun luen kauniin vadelmahillopurkin tuoteselostetta, eikä siinä ole mitään ylimääräistä (mitä nyt vähän pektiiniä, joka sekin tulee marjoista), liikutun! Tulee sellainen olo, että maailmassa tapahtuu hyviä asioita ja että tällaisen puolesta minäkin haluan toimia! Tuntuu vaan, että ihmiset liikkuu yhä kauemmas todellisista tarpeistaan, kohti jotain ulkoista, jonka kuvittelee olevan itselle tärkeää. En todellakaan väitä, etten itse olisi sellainen. Päinvastoin. Meneillään on taas kovat pohdinnat siitä, mitä oireileva iho oikein yrittää mulle viestittää.
Aina kun mulla on asiaa Ullanlinnaan, mietin, että haluaisin tulla sinne ajan kanssa vaan kiertelemään kauniita katuja ja kauppoja. Nyt tein niin. Ostin kaksi nättiä lasia sisustuskaupasta, juttelin kaikkien kauppojen myyjien kanssa. Esim, Aitokaupan myyjän kanssa päädyttiin puhumaan Lohjan saaren omenamehusta, ja hän ehkä tulee kesätorille kahden viikon päästä. Oli ihanan kiireetöntä ja tuntui, että tällaista elämän vaan pitäisi olla. Siis ei ostelua, vaan rauhoittumista ja ympäristön aistimista, tuntemattomille juttelua ja kohtaamista. Turhautuminen ja hämmennys oikeastaan lähti vasta siitä, kun näin itseni taas peilistä jossain kaupassa, ja näytin kamalalta. Olo oli todella väsynyt, kun silmät on vaan niin turvonneet, että luonnollisinta olisi vaan pitää ne kiinni.
Menin Natural Zone- kauppaan ostamaan Aloe Vera- geeliä, kun myyjä katsoi mun ihoa ja sanoi, että geelin sijasta mun kannattaisi ostaa erästä entsyymivalmistetta nimeltä Regulat. Olin tietysti epäileväinen, koska olen kokeillut vaan niin paljon eri juttuja. Lopulta hän sai mut vakuuttuneeksi, että kannattaa ainakin kokeilla. Olen valmis kokeilemaan mitä vaan, jos se vaan on luonnollista. Lopullisesti mut sai myöntymään tuotteen mukanatuleva ohjekirjanen, jonka kannessa luki:
"Diagnoosi: "Sinun täytyy nyt vain elää tämän kanssa!" EI KIITOS!"
Suoraan mun elämästä. Jokainen lääkäri sanoo mulle noin. En vaan enää jaksa enkä USKO, että näin on. Pahinta on se, että olen niin väsynyt ihooni, että välillä lannistun ja ajattelen, että näin on. Olen tuomittu koko elämäksi käyttämään kortisonia joka toinen viikko. Vaikka vasemman kämmeneni iho on kuin vanhalla mummolla, koska olen siihen lapsesta asti laittanut kortisonia. Se ei vaan voi olla luonnollista!! MIKSEN SAA APUA KENELTÄKÄÄN?!!! Ohjekirjasessa oli myös sanontoja: Kaikki paraneminen on pohjimmiltaan itseparantamista. Sain jonkin verran rohkaisua. Välillä tuntuu vaan niin yksinäiseltä ja lohduttomalta tahkota eteenpäin tuotteiden ja valmisteiden suossa, ja löytää ne omat. Mutta aion kokeilla tätä, sekä sisäisesti, että ulkoisesti.
Äsken purkautui kaikki ahdistus, päästin vaan ulos kaiken katkeruuden ja väsymyksen. Niin käy välillä, ja se on ihan ok. En kuitenkaan halua antautua atopialle. Mä olen vahvempi kuin se. Eikä ihottumakaan loppujen loupuksi ole kuin kehon hätähuuto. Jos vain tietäisin mikä tarkalleen ottaen on hätänä... Kai mä opin lukemaan kehoni merkkejä paremmin jos haluan ja keskityn siihen.
Vähän sekava postaus, mutta sain ulos joitain ajatuksia.
Loppuun nätti kuva Vallilann tyynyliinasta jonka ostin. (Miten niin ahditukseni purkautuu ostelemisena?)
Lähdin dubbaamaan Ullanlinnaan. Siellä on kyllä niin kaunista. Duuni oli nopeasti tehty. Sen jälkeen menin Aitokauppaan ekaa kertaa ikinä, vaikka luen siitä Facebookista viikottain. Siellä oli ihanaa! Tuun luomukauppoissa onnelliseksi, ei siitä pääse mihinkään. Kun luen kauniin vadelmahillopurkin tuoteselostetta, eikä siinä ole mitään ylimääräistä (mitä nyt vähän pektiiniä, joka sekin tulee marjoista), liikutun! Tulee sellainen olo, että maailmassa tapahtuu hyviä asioita ja että tällaisen puolesta minäkin haluan toimia! Tuntuu vaan, että ihmiset liikkuu yhä kauemmas todellisista tarpeistaan, kohti jotain ulkoista, jonka kuvittelee olevan itselle tärkeää. En todellakaan väitä, etten itse olisi sellainen. Päinvastoin. Meneillään on taas kovat pohdinnat siitä, mitä oireileva iho oikein yrittää mulle viestittää.
Aina kun mulla on asiaa Ullanlinnaan, mietin, että haluaisin tulla sinne ajan kanssa vaan kiertelemään kauniita katuja ja kauppoja. Nyt tein niin. Ostin kaksi nättiä lasia sisustuskaupasta, juttelin kaikkien kauppojen myyjien kanssa. Esim, Aitokaupan myyjän kanssa päädyttiin puhumaan Lohjan saaren omenamehusta, ja hän ehkä tulee kesätorille kahden viikon päästä. Oli ihanan kiireetöntä ja tuntui, että tällaista elämän vaan pitäisi olla. Siis ei ostelua, vaan rauhoittumista ja ympäristön aistimista, tuntemattomille juttelua ja kohtaamista. Turhautuminen ja hämmennys oikeastaan lähti vasta siitä, kun näin itseni taas peilistä jossain kaupassa, ja näytin kamalalta. Olo oli todella väsynyt, kun silmät on vaan niin turvonneet, että luonnollisinta olisi vaan pitää ne kiinni.
Menin Natural Zone- kauppaan ostamaan Aloe Vera- geeliä, kun myyjä katsoi mun ihoa ja sanoi, että geelin sijasta mun kannattaisi ostaa erästä entsyymivalmistetta nimeltä Regulat. Olin tietysti epäileväinen, koska olen kokeillut vaan niin paljon eri juttuja. Lopulta hän sai mut vakuuttuneeksi, että kannattaa ainakin kokeilla. Olen valmis kokeilemaan mitä vaan, jos se vaan on luonnollista. Lopullisesti mut sai myöntymään tuotteen mukanatuleva ohjekirjanen, jonka kannessa luki:
"Diagnoosi: "Sinun täytyy nyt vain elää tämän kanssa!" EI KIITOS!"
Suoraan mun elämästä. Jokainen lääkäri sanoo mulle noin. En vaan enää jaksa enkä USKO, että näin on. Pahinta on se, että olen niin väsynyt ihooni, että välillä lannistun ja ajattelen, että näin on. Olen tuomittu koko elämäksi käyttämään kortisonia joka toinen viikko. Vaikka vasemman kämmeneni iho on kuin vanhalla mummolla, koska olen siihen lapsesta asti laittanut kortisonia. Se ei vaan voi olla luonnollista!! MIKSEN SAA APUA KENELTÄKÄÄN?!!! Ohjekirjasessa oli myös sanontoja: Kaikki paraneminen on pohjimmiltaan itseparantamista. Sain jonkin verran rohkaisua. Välillä tuntuu vaan niin yksinäiseltä ja lohduttomalta tahkota eteenpäin tuotteiden ja valmisteiden suossa, ja löytää ne omat. Mutta aion kokeilla tätä, sekä sisäisesti, että ulkoisesti.
Äsken purkautui kaikki ahdistus, päästin vaan ulos kaiken katkeruuden ja väsymyksen. Niin käy välillä, ja se on ihan ok. En kuitenkaan halua antautua atopialle. Mä olen vahvempi kuin se. Eikä ihottumakaan loppujen loupuksi ole kuin kehon hätähuuto. Jos vain tietäisin mikä tarkalleen ottaen on hätänä... Kai mä opin lukemaan kehoni merkkejä paremmin jos haluan ja keskityn siihen.
Vähän sekava postaus, mutta sain ulos joitain ajatuksia.
Loppuun nätti kuva Vallilann tyynyliinasta jonka ostin. (Miten niin ahditukseni purkautuu ostelemisena?)
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Day 3
Aamulla pidin taas kylmäpussia silmillä. Kävin ennen treenejä stadikalla uimassa, mikä oli kivaa kun aurinko paistoi! Naama oli taas aika lohduton... Kloori ei välttämättä muuten tee kovin hyvää mun iholle. Treenit meni mukavasti, kivaa laulaa kunnolla pitkästä aikaa! Väli meni aika nopsasti, kun siinä on vaan kolme tuntia. Tällä viikolla nääs aloitetaan klo18 iltatreenit. Päästiin kahdeksalta ja mentiin sushille, ja sen jälkeen kattoo futismatsia. Oltiin noin yhdeltä kotona. Pitkin iltaa mulla oli hirveä suolan himo. Ranskiksia tai jotain sen tapaista ois tehnyt mieli.. Mutta onneksi en ostanut, vaan syötiin kotona hyvä iltapala. Mulla oli oikeestaan koko illan nälkä.
Aamiainen: Boris-juomaa, viherpirtelö (banaania, omenaa, avokadoa, salaattia, basilikaa, MSM, vehnänorasta, auringonkukansiemeniä), luomumaitoon tehty latte
Lounas: Halloumi-nektariini-avokado-salaatti (kastikkeena oliivi- ja kurpitsaöljyä)
Välipala: nektariini
Päivällinen: eilistä quinoa-pataa, hapankaalia, tuoretta luomumangoa
Treeneissä välipalaa: kuivattuja hedelmiä
Illallinen: sushia
Iltapala: hapankaalia, chia-kräkkeri+hummus+pesto, munakasta, kurkkua, ituja
Kolme päivää takana, hyvä ja kevyt olo. Iho on ihan ok kunnossa. Aamuisin se on kauhein, päivän mittaan vähän paranee.
Ihana Aaron Carter-paita!!
Nyt nukkumaan ja aamulla dubbaamaan!
Aamiainen: Boris-juomaa, viherpirtelö (banaania, omenaa, avokadoa, salaattia, basilikaa, MSM, vehnänorasta, auringonkukansiemeniä), luomumaitoon tehty latte
Lounas: Halloumi-nektariini-avokado-salaatti (kastikkeena oliivi- ja kurpitsaöljyä)
Välipala: nektariini
Päivällinen: eilistä quinoa-pataa, hapankaalia, tuoretta luomumangoa
Treeneissä välipalaa: kuivattuja hedelmiä
Illallinen: sushia
Iltapala: hapankaalia, chia-kräkkeri+hummus+pesto, munakasta, kurkkua, ituja
Kolme päivää takana, hyvä ja kevyt olo. Iho on ihan ok kunnossa. Aamuisin se on kauhein, päivän mittaan vähän paranee.
Nyt nukkumaan ja aamulla dubbaamaan!
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Day 2
Jau!
Aamulla kasvot olivat vähän paremmassa kunnossa kuin eilisaamuna, mutta kylmiä suolaliuoslappuja pidin silti jonkin aikaa naamalla. Suihkussa laitoin kostealle iholle (vartalolle, ei kasvoille) tuoksutonta öljysekoitusta. En jaksa oikein lotrailla vartalorasvoilla, jos ei ole ihan pakko. Suihkussa öljyäminen kosteuttaa yllättävän hyvin. Käsiin oli pakko laittaa kortisonia blääh :( kun niitä kutitti vaan ihan vietävästi ja iho oli ihan rikki. Kunhan saan niitä vähän parempaan kuntoon tsemppan käsien kosteuttamisessa eri tavalla.
Pyöräiltiin treeneihin. Töölöstä on aivan mielettömän kätevää liikkua pyörällä paikkoihin! Ihanaa. Tehokkaat laulutreenit oli. Kun ollaan kahtena päivänä syöty lounaaksi itsetehtyä salaattia, ollaan molemmat Heikin kanssa huomattu, ettei väsytä yhtään lounaan jälkeen! Vitsi miten ihana fiilis.
Treenien jälkeen tehtiin ruokaa. Tehtiin myös chia-siemenkräkkereitä, jotka on nyt kuivurissa kuivumassa. Maisteltiin niitä jo vähän, Heikki tykkäs paljon, musta ne oli ihan ok. Ne oli mun toiset kärkkerit ikinä, joten annan anteeksi itselleni. Täytyy etsiä lemppariyhdistelmiä. Tein myös hummusta ja pestoa, kun mulla ei ollutkaan iltatreenejä. Oli aikaa. Nautin kotona puuhailemisesta, varsinkin keittiössä. Rauhoitun siinä. Kävin puolen tunnin lenkillä kauniissa Seurasaaressa, tai oikeastaan sen tuntumassa. Siihen päälle tein puolen tunnin Insanity-vatsalihasohjelman. Koitan nostaa myös hikoilun määrää ja katsoa auttaako se uudistamaan ihoa. Toisinaan mulle tulee myös hikoilusta ihottumaa...
Tässä taas ruokalistaa. Pyrin käyttämään aina aineksissa luomua. (En kuitenkaan kaikessa.)
Aamianen: Boris-juomaa
raw-kräkkeri+oivariini+juusto+basilikan lehtiä
viherpirtelö (banaania, omenaa, sitruunan mehua, salaattisekoitusta, chia-siemeniä, MSM-jauhetta, vehnänorasjauhetta, hunjaa&agave-siirappia, vettä)
luomumaitoon tehty latte
Lounas: samanlaista quinoa-itu-feta-salaattia kuin eilen
Päivällinen: quinoa-tomaatti-kasvis-kermapataa, nektariini, kuivattuja omenarenkaita
Välipala: luomujugurttia+banaania+hampunsiemeniä, nektariini, hapankaalia, aikapaljon hummuksen ja peston maistelua!
Iltapala: 2 quinoa- näkkäriä+oivariini+juusto, vesimelonia, raejuustoa+pestoa+tomaattia
Näin tänään. Kävin päivällä Punnitse&Säästä:ssä ostamassa paaaljon kaikkea. Esim. kikhernejauhoja, manteleita, taateleita, tattarihiutaleita (voin tehdä niistä gluteenitonta mysliä) ja omenarenkaita.
Tajusin myös, ettei tää oikeestaan ole viljaton, vaan gluteeniton! Koska syön just esim. quinoaa ja tattaria. Nää kaks päivää on menny hyvin ja tuntunu hyvältä. Huomenna lisää!
Aamulla kasvot olivat vähän paremmassa kunnossa kuin eilisaamuna, mutta kylmiä suolaliuoslappuja pidin silti jonkin aikaa naamalla. Suihkussa laitoin kostealle iholle (vartalolle, ei kasvoille) tuoksutonta öljysekoitusta. En jaksa oikein lotrailla vartalorasvoilla, jos ei ole ihan pakko. Suihkussa öljyäminen kosteuttaa yllättävän hyvin. Käsiin oli pakko laittaa kortisonia blääh :( kun niitä kutitti vaan ihan vietävästi ja iho oli ihan rikki. Kunhan saan niitä vähän parempaan kuntoon tsemppan käsien kosteuttamisessa eri tavalla.
Pyöräiltiin treeneihin. Töölöstä on aivan mielettömän kätevää liikkua pyörällä paikkoihin! Ihanaa. Tehokkaat laulutreenit oli. Kun ollaan kahtena päivänä syöty lounaaksi itsetehtyä salaattia, ollaan molemmat Heikin kanssa huomattu, ettei väsytä yhtään lounaan jälkeen! Vitsi miten ihana fiilis.
Treenien jälkeen tehtiin ruokaa. Tehtiin myös chia-siemenkräkkereitä, jotka on nyt kuivurissa kuivumassa. Maisteltiin niitä jo vähän, Heikki tykkäs paljon, musta ne oli ihan ok. Ne oli mun toiset kärkkerit ikinä, joten annan anteeksi itselleni. Täytyy etsiä lemppariyhdistelmiä. Tein myös hummusta ja pestoa, kun mulla ei ollutkaan iltatreenejä. Oli aikaa. Nautin kotona puuhailemisesta, varsinkin keittiössä. Rauhoitun siinä. Kävin puolen tunnin lenkillä kauniissa Seurasaaressa, tai oikeastaan sen tuntumassa. Siihen päälle tein puolen tunnin Insanity-vatsalihasohjelman. Koitan nostaa myös hikoilun määrää ja katsoa auttaako se uudistamaan ihoa. Toisinaan mulle tulee myös hikoilusta ihottumaa...
Tässä taas ruokalistaa. Pyrin käyttämään aina aineksissa luomua. (En kuitenkaan kaikessa.)
Aamianen: Boris-juomaa
raw-kräkkeri+oivariini+juusto+basilikan lehtiä
viherpirtelö (banaania, omenaa, sitruunan mehua, salaattisekoitusta, chia-siemeniä, MSM-jauhetta, vehnänorasjauhetta, hunjaa&agave-siirappia, vettä)
luomumaitoon tehty latte
Lounas: samanlaista quinoa-itu-feta-salaattia kuin eilen
Päivällinen: quinoa-tomaatti-kasvis-kermapataa, nektariini, kuivattuja omenarenkaita
Välipala: luomujugurttia+banaania+hampunsiemeniä, nektariini, hapankaalia, aikapaljon hummuksen ja peston maistelua!
Iltapala: 2 quinoa- näkkäriä+oivariini+juusto, vesimelonia, raejuustoa+pestoa+tomaattia
Näin tänään. Kävin päivällä Punnitse&Säästä:ssä ostamassa paaaljon kaikkea. Esim. kikhernejauhoja, manteleita, taateleita, tattarihiutaleita (voin tehdä niistä gluteenitonta mysliä) ja omenarenkaita.
Tajusin myös, ettei tää oikeestaan ole viljaton, vaan gluteeniton! Koska syön just esim. quinoaa ja tattaria. Nää kaks päivää on menny hyvin ja tuntunu hyvältä. Huomenna lisää!
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Day 1
Halojaa!
Ensimmäinen päivä viljatonta mennyt. Aamulla olo oli aivan kamala, ihon kannalta siis. Illalla pesin kasvot suolasaippualla ja jätin sen vaikuttamaan ehkä hiukan liian pitkäksi aikaa, koska itkin lopulta kun kirveli niin paljon. Pesin kasvot sitten Aqualan L-voiteella pariin otteeseen sen jälkeen. Mulla taitaa nyt olla menossa ihottuman krooninen vaihe, eli vesikelloja ei ole, mutta iho hilseilee niin maan perkeleesti. Aamulla laitoin ensin jääkaappikylmään suolaliuokseen kostutetut sidetaitokset silmille ja nenänpieliin. Sen jälkeen oli pakko vielä laittaa pakastimesta pellavasiementyyny silmille, turvotus ja kuumotus oli niin ikävää.
Pääsin kuitenkin ylös ja yritin vähän meikata, ettei oma peilikuva niin hirvittäisi. Päivä meni lähinnä syödessä ja Aladdinin treeneissä. Treenit on aina 11-15 ja 18.30-22, eli väliin jää kolmisen tuntia taukoa. Tänään tauko menikin kivasti rappukäytävässä istuskellen, kun kotiovi ei vaan auennut. Lukko oli jotenkin jumittunut. Venailtiin siinä sitten pari tuntia että lukkoseppä tuli. Tarkoitus oli tehdä treenien välissä ruokaa, mutta meidän piti lähteä samantien takaisin Aleksanterin teatterille kun saatiin ovi auki.
Tänään ei ole ollut yhtään vaikeaa olla ilman viljaa, koska oltiin varauduttu aika hyvin. Käytiin Kampin ihanassa K-marketissa ostamassa kaikkea nannaa! Eilen illalla laitoin myös mung-pavut ja tattarijyvät itämään. Äsken yöksi veteen sukelsivat kikherneet, joista haluaisin tehdä humusta. Huomenna myös toivottavasti uusien raw-kräkkereiden teko aamusta, ne on aivan mahtavia leivän korvikkeita.
Tässä vähän päivän ruokalistaa. Treenit on toistaiseksi "vaan" laulua. Saa nähdä miten eväitä pitää muuttaa kun tulee tanssitreenit kehiin. Voi olla ette edes tarvitse.
Aamiainen: tilkka Boris-maitohappobakteerijuomaa, tilkka veteenliuotettua vehnänorasjauhetta+MSM-rikkiä (super pahanmakuinen kombo. MSM täytyy piilottaa smoothieen..) luomuviili + pakasteesta mansikoita + auringonkukan- ja hampunsiemeniä, kahvi+maitoa
Lounas: quinoa-feta-salaattia. (salaattia, avomaankurkkua, tomaattia, ituja, quinoaa, fetaa)
Välipalaa: (rapussa istuen, kauppakassista kaivaen hehee) mansikoita, raejuustoa, banaani,
oven vihdoin avauduttua söin viime viikolla tehdyn raw-kräkkerin juustolla, oivariinilla ja kurkulla.
Välipala treeneissä: luomuomena, puolikas maitorahka, vähän kuivattua omenaa myös
Iltapala: munakasta, avomaan kurkkua, hapankaalia, vesimelonia, nektariini, pieni tilkka luomujugurttia+pakastemansikoiden jämät
Tänään aamulla aloitin tyrniöljykapselikuurin. Syön myös ruokalusikallisen hamppuöljyä aamulla. En aina muista sitä..nyt tsemppaan siinäkin. D-vitamiinit on myös kehissä.
Tällaista heleää menoa tänään! (Iho ei ihan heleä vielä hahaha, mutta onhan tämä vähän kivempi kuva, eilinen oli kaikessa meikittömyydessään hyvin karu, pahoittelen jos järkytyit)
Ensimmäinen päivä viljatonta mennyt. Aamulla olo oli aivan kamala, ihon kannalta siis. Illalla pesin kasvot suolasaippualla ja jätin sen vaikuttamaan ehkä hiukan liian pitkäksi aikaa, koska itkin lopulta kun kirveli niin paljon. Pesin kasvot sitten Aqualan L-voiteella pariin otteeseen sen jälkeen. Mulla taitaa nyt olla menossa ihottuman krooninen vaihe, eli vesikelloja ei ole, mutta iho hilseilee niin maan perkeleesti. Aamulla laitoin ensin jääkaappikylmään suolaliuokseen kostutetut sidetaitokset silmille ja nenänpieliin. Sen jälkeen oli pakko vielä laittaa pakastimesta pellavasiementyyny silmille, turvotus ja kuumotus oli niin ikävää.
Pääsin kuitenkin ylös ja yritin vähän meikata, ettei oma peilikuva niin hirvittäisi. Päivä meni lähinnä syödessä ja Aladdinin treeneissä. Treenit on aina 11-15 ja 18.30-22, eli väliin jää kolmisen tuntia taukoa. Tänään tauko menikin kivasti rappukäytävässä istuskellen, kun kotiovi ei vaan auennut. Lukko oli jotenkin jumittunut. Venailtiin siinä sitten pari tuntia että lukkoseppä tuli. Tarkoitus oli tehdä treenien välissä ruokaa, mutta meidän piti lähteä samantien takaisin Aleksanterin teatterille kun saatiin ovi auki.
Tänään ei ole ollut yhtään vaikeaa olla ilman viljaa, koska oltiin varauduttu aika hyvin. Käytiin Kampin ihanassa K-marketissa ostamassa kaikkea nannaa! Eilen illalla laitoin myös mung-pavut ja tattarijyvät itämään. Äsken yöksi veteen sukelsivat kikherneet, joista haluaisin tehdä humusta. Huomenna myös toivottavasti uusien raw-kräkkereiden teko aamusta, ne on aivan mahtavia leivän korvikkeita.
Tässä vähän päivän ruokalistaa. Treenit on toistaiseksi "vaan" laulua. Saa nähdä miten eväitä pitää muuttaa kun tulee tanssitreenit kehiin. Voi olla ette edes tarvitse.
Aamiainen: tilkka Boris-maitohappobakteerijuomaa, tilkka veteenliuotettua vehnänorasjauhetta+MSM-rikkiä (super pahanmakuinen kombo. MSM täytyy piilottaa smoothieen..) luomuviili + pakasteesta mansikoita + auringonkukan- ja hampunsiemeniä, kahvi+maitoa
Lounas: quinoa-feta-salaattia. (salaattia, avomaankurkkua, tomaattia, ituja, quinoaa, fetaa)
Välipalaa: (rapussa istuen, kauppakassista kaivaen hehee) mansikoita, raejuustoa, banaani,
oven vihdoin avauduttua söin viime viikolla tehdyn raw-kräkkerin juustolla, oivariinilla ja kurkulla.
Välipala treeneissä: luomuomena, puolikas maitorahka, vähän kuivattua omenaa myös
Iltapala: munakasta, avomaan kurkkua, hapankaalia, vesimelonia, nektariini, pieni tilkka luomujugurttia+pakastemansikoiden jämät
Tänään aamulla aloitin tyrniöljykapselikuurin. Syön myös ruokalusikallisen hamppuöljyä aamulla. En aina muista sitä..nyt tsemppaan siinäkin. D-vitamiinit on myös kehissä.
Tällaista heleää menoa tänään! (Iho ei ihan heleä vielä hahaha, mutta onhan tämä vähän kivempi kuva, eilinen oli kaikessa meikittömyydessään hyvin karu, pahoittelen jos järkytyit)
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Moi!
Oletan, että tätä blogia lukee vaan mun kaverit ja tutut,
mutta kerron silti itsestäni jotain. Olen Heljä, 24-vuotias helsinkiläinen
nainen. Työskentelen esiintyvällä alalla, tarkemmin sanottuna musiikkiteatterin
parissa. Syy tämän blogin perustamiseen on tällä hetkellä atooppinen
ihoni. Kiinnostavaa, right? No ei vaan.
Haluan todella alkaa hoitaa ihoani ILMAN KORTISONIA, eli toisin sanoen lähinnä
tehden selkeitä muutoksia ruokavalioon ja elämäntapoihin. Ajattelin, että mulle
olisi näin helpompaa ja järjestelmällisempää seurata ihossa tapahtuvia
muutoksia ja kenties myös syy-seuraussuhteita. Välillä kun on aivan mahdotonta
sanoa mistä ruoka-aineesta/kosmetiikkatuotteesta mikäkin ihottumalehahdus
johtuu vai johtuuko kummastakaan edellä mainitusta. Joka tapauksessa, koska
tahdonvoimani ja itsekurini eivät aina ole moitteettoman vahvoja, tällainen
blogin pitäminen ja tilanteen raportoiminen sinne (VAROITUS, karua
kuvamateriaalia luultavasti luvassa haha) saattavat auttaa mua muutosten
perusteellisessa tekemisessä.
Kohta on kaksi vuotta siitä kun löysin blogimaailman ja sitä
kautta paljon puhtaaseen ruokavalioon liittyvää tietoa. Elokuussa 2010
kasvojeni iho oli tosi pahassa kunnossa: punainen, hilseilevä ja kutiseva. Olen 9- vuotiaasta lähtien ravannut ihotautilääkäriellä ja saanut aina vain
kortisoni- tai perusvoiteita sekä tuomion ikuiseen elämään atopian kanssa. Kaipasin jotain pysyvämpää apua. Lähdin etsimään
netistä tietoa atooppisesta ihosta ja sen mahdollisista hoitokeinoista ilman
kortisonia. Sen myötä löysinkin ihan uuden maailman liittyen niin ruokavalioon
kuin henkisyyteenkin. (Kai voisi sanoa että jonkinlaiseen kokonaisvaltaiseen
hyvinvointiin! Se on aika muotitermi.)
Tutustuin superfoodeihin, raakaruokaan, lisäaineettomuuteen
ja ruoan alkuperäisyyteen. Aihe alkoi kiinnostaa heti, koska luin niin monia
kertomuksia ruokavalion myönteisestä vaikutuksesta terveyteen. Erityisen paljon
löysin tarinoita vehnän, sokerin ja hiivan poisjättämisestä ja sen suorasta
yhteydestä ihottumien katoamiseen. Kokeilinkin heti tuota noin viikon ajan. En
osaa sanoa mitä niin lyhyessä ajassa voi tapahtua, mutta ainakin muistan sen,
että iho lähti ikään kuin kuoriutumaan, se oli kaksivärinen! Alempi kerros
luonnollisesti kirkkaanpunainen, nice. Vaikka kokeilu kesti vaan viikon, se
laittoi ison prosessin liikkeelle, eikä loppua näy! Siitä lähtien olen tullut
paljon tietoisemmaksi ruoan laadusta ja kauppakassin sisältö on todella paljon
erilaisempi kuin ennen ruokaherätystä.
Materiaalia, tietoa ja vinkkejä ruokavaliosta löytyy netistä
aivan loputtoman paljon. Välillä tuntuu, että olen aivan sekaisin pitäisikö nyt
olla 100% raakavegaani vai syödä ihan vaan niin kuin aina ennenkin kun ei
siihen muutkaan ihmiset kuole. Raakaravintovalmentaja Mea Salo sanoo kuitenkin
kirjassaan ”Hellaton kokki” osuvasti, että myös noiden kahden välillä on vaihtoehtoja.
Ei pidä tehdä ongelmaa asioiden lokeroimisesta yhteen laatikkoon. Nykyaikana se
onkin aika hankalaa, kun kaikki halutaan nimetä. Siskoni sanoin meno on tällaista: ”Ai sä vältät vehnää ja
sokeria, sä siis karppaat vai.” Mä en halua olla ehdoton missään asiassa,
koska otan todella helposti stressiä sellaisesta, mikä on vielä suurempi
lietsoja atooppiselle ihottumalle kuin itse paholaisen lähettiläät vehnä ja
sokeri! (Sense the irony.) Monet ajattelee että ”Heljä on sellanen
terveysituhippi”, mutta mäkin syön karkkia, ja mielellään muuten syönkin. Mutta
myönnän, että olen aika altis vaikutuksille ja hurahdan asioihin helposti.
Läpätystä riittäisi vaikka kuinka, mutta huomenna on siis
tarkoitus aloittaa viljaton ruokavalio neljän viikon ajaksi. Ei siis pelkästään
vehnätön, mikä ei olisikaan mikään ongelma. Mun heikkous on Samsara-ruisleipä,
joka on siis luomua, hiivaton ja vehnätön ja sisältää ainoastaan ruista, vettä
ja suolaa. Vehnäleipää en kaipaa, mutta ruisleipä…siinä vasta elämäni rakkaus.
Monet sanovat, että ihottumien syy saattaa löytyä sieltä, mistä vähiten
luulisi. Mulle ei tule ruisleivästä mitään vatsaongelmia tai sen sellaisia,
siksi onkin vaikea uskoa, että se vaikuttaisi ihottumiin. Kotimaiset viljat on
kuitenkin nyt pannassa hetken aikaa. Haluan nähdä vaikuttaako se mitenkään.
Poikaystäväni Heikki haluaa myös kokeilla viljatonta, eli yhteisiä
kokkaushetkiä luvassa, siis jee! Huomenna alkaa myös Aladdin-musikaalin treenikausi.
Hehkeä osio on tässä, nimittäin vähän kuvamatskua. Olen
siinä mielessä ”onnekas” atoopikko, ettei mulla ole koko kroppa ihottuman
peitossa, niin kuin monilla saattaa olla. Mulla ongelma-alueet ovat kasvot ja
kädet. Kasvot on kyllä veemäinen alue siksi, että ne on koko ajan näkyvissä ja
jos ne on pahassa kunnossa niin…kyllä se mielialaan aika paljon vaikuttaa.
Kuva on otettu sunnuntaina 24.6 kivasti juhannusviikonlopun jälkeen. This ain't pretty. Haluan terveen ihon, kiitos!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)