Uutta arkea

Hei!

Olen nyt aloittanut työt Kouvolan teatterissa, eli aika kuluu aika pitkälti täällä. Helsingissä käyn mahdollisimman usein, koska Heikki on siellä. Onneksi on muitakin näyttelijöitä, joilla on perhettä stadissa, niin kuljetaan sitten yhdessä. :) Olen aika innoissani tästä vuodesta, tule varmasti oppimaan niin paljon.

Ja sitten ihoasioihin. Aladdinin enskari oli ja meni (ja loistavasti menikin) ja se viikko oli raskas! Meillä oli 8 vetoa ja pahimmillaan jouduin meikkaamaan neljästi päivässä. Normaali-ihoisillakin oli ongelmia rasittuneen ihon kanssa, niin mulla olikin sitten hiukan pahemmin. Esim. silmätulehdus molemmissa silmissä, eli lopulta piti vetää näytökset ilman piilareita. Silmät mulla yleensäkin kärsii eniten. Mutta ihosta huolimatta, Aladdin on ollut parasta pitkään aikaan ja olen siellä hyvin onnellinen. Sunnuntaina taas esitys. :)

Kouvolassa mulla on välillä liikaa aikaa ajatella, jos tiedätte mitä tarkoitan. Aamutreenit, 4h tauko ja iltatreenit, jonka jälkeen omaan yksiöön. Treeneissä pystyn tosi hyvin keskittymään itse asiaan, mutta muun ajan kannan todella paljon huolta ihosta. Olen vetänyt parit kohtauksetkin siitä, koska alan olla niin epätoivoinen. Vasen käsi on ihan verillä ja kuiva, koska raavin sitä niin paljon. Öisin herään vimmattuun kynsimiseen. Mikään perusrasva ei auta, raavin ne 5 minuutin sisällä pois. Kasvot on aika hilseileväiset ja se saakelin vesirakkulaihottuma nenän sivuilla ei vaan häviä!!! Sainkin kommentin yhdeltä työryhmän jäseneltä "joo sun iholle on kesän aikana tapahtunut jotain". Fakta on, että se oli jo ilmestynyt toukokuussa, muistan kun yritin peittää sitä jollain peiteaineella.

Kortisoneja en ole käyttänyt. Olen sen verran epätoivoinen, että harkitsen niitäkin. Mitä vain, että saisin nähdä sileää ihoa. Vaikka se olisikin hetkellistä. Okei, en ehkä halua sitä, mutta välillä ulkoiset haitat on niin suuret ja mieli maassa, että olisin valmis mihin tahansa. Tästä tullaakin RUOKAAN. Välillä olo on niin pakkomielteinen sen kanssa! Kaupassa alkaa ahdistaa, kun en tiedä mitä ostaa ja syödä. Aina ei ole näin. Missio olisi vähentää juustoa ja lisätä kalaa. Sen ei luulisi olevan niin vaikeaa, kun Kouvolassa on kauppahallissa ihana kalatiski. :) ja se sokeri. Akupunktiohoitajani Denishän sanoi, että tärkeintä mulle ois olla ilman sokeria. Ja miksi se sitten on niin helvetin vaikeaa? Se olisi kai luonnollinen seuraava askel JOS KERRAN OLEN VALMIS KOKEILEMAAN MITÄ VAAN. Voin sanoa, että kyllä on meikäläisen kärsivällisyyttä koeteltu. Ehkä tämän kaiken tarkoitus onkin saada mut tekemään jotain asiaa säännöllisesti ainakin kolmen kuukauden ajan ja katsomaan sitten asian laitaa uudestaan, eikä hätäisesti tedä jotain kaksi päivää ja itkeä kun mikään ei auta.

Tällaista tänään, nyt treeneihin!