Huima arjen innovaatio

Musta on tullut todella mukavuudenhaluinen mitä tulee aamuihin. Mun täytyy saada syödä aamiaista n. 45 min ja siinä samalla vähän lukea blogeja tai kirjaa. Vitkastelu on kai oikea sana. Haluan herätä rauhassa, tehdä aamutoimet rauhassa, valmistaa aamiaisen rauhassa ja syödä sen rauhassa. Siihen se rauha yleensä jääkin. Jossain vaiheessa olen vitkastellut (luuhannut koneella) jo niin paljon, että täytyy rynnätä töihin. Onneksi sinne on matkaa 4 minuuttia, juosten 2. Ja onneksi mun ei tarvitse pukea mitään kummoisempaa päälle, koska laitan kuitenkin joko treenivaatteet tai roolivaatteet heti pukuhuoneessa.

Eräänää aamuna mulle tuli aamiaisen kanssa liian kiire, enkä ehtinyt juoda kahvia hitaasti. Liian kuumana en sitä hotkaise, siitä kuuluu nauttia! Tein seuraavanlaisen pikaratkaisun:

Take away- lasipurkki keittiön kaapista!

Tämä ratkaisu oli erinomainen. Se oli niin nerokas, että otin huippulaatuisia kuvia Samsungillani pukkarissa.

Naurattaa, että osui juuri tää luomu mansikkahillopurkki. Jep.

Eihän tämä mikään termari ole, mutta aika hauska ratkaisu mun mielestä! Oon parin kuukauden ajan juonut ainoastaan mutterikahvia, nam. Ja vaahdotan sen joka aamu enskarilahjaksi saadulle maidonvaahdottimella. Luksusta jokaiseen aamuun! :)

Nämä kuvat sisältävät vahingossa tuotesijoittelua. Rainbow ja Rovio.

Eipä tässä sen kummoisempaa tänään!

Ihon kunto syksy 2013

Heippa!

Ajattelin nyt saada aikaan postauksen koskien mun ihon nykyistä kuntoa.

Kuva on otettu eräänä iltapäivänä muutama viikko sitten, kasvoilla muistaakseni ollut Terre D'Ocin BB-voide aamupäivän ajan.

Jos palataan niihin aikoihin kun aloitin tämän blogin, eli kesään 2012, ihon kunto on parantunut dramaattisesti. Tämä ei tarkoita, etteikö mulla ikinä olisi ihottumaa vaan sitä, että olen saanut sen hallintaan. Suurimman osan ajasta ihoni on hyvässä kunnossa. Toki se on kuivahko, ja mulle "hyvää kuntoa" ei rappeuta esimerkiksi hieman hilseilvä silmäluomen kulma. Jollekin se on ongelmakohta, mulle voitto. Asiat on suhteellisia. :) Saan monilta taustani tietäviltä kommenttia ihon hyvään kuntoon liittyen.

Kuten kirjoitin viime syksynä, suurin apu tuli kosmetologiltani Cindy Rieralta. Otin käyttöön Environ- ihonhoitosarjan.

Käytin koko syksyn Environilta puhdistusmaitoa, kasvovettä (TÄRKEIN!!) sekä seerumimaista ohutta voidetta, jota on numeroissa 1-5. Tämä tarkoittaa sitä, että aloitin numero ykkösestä ja nyt olen nelosessa. Näin iho totutetaan pikkuhiljaa voiteen sisältämiin vitamiineihin yms. En oikein osaa täsä tarkemmin selittää, mutta olen vain tehnyt niin kuin Cindy on neuvonut. :) Voide on ohutta ja toimii itselläni parhaiten kun hieron sen ihoon sen ollessa vielä kostea kasvoveden jäljiltä. Ohuutensa takia käytin sen jälkeen aina paksumpaa voidetta lisäksi aamuin illoin ja mulla se on ollut luonnonkosmetiikan L'Atélier des délices- merkiltä.

Kasvovedessä käytän ihan lotraamis-periaatetta. Mitä enemmän sen parempi! Se valmistaa ihon ottamaan vastaan rasvojen tuoman kosteuden ja pystyy oikeasti imemäänkin sen. Atooppisen, rutikuivan ihon kohdalla olen kuullut käytettävän kukkaruukku-vertausta. Jos kasvia ei ole kasteltu viikkoon ja sen multa on rutikuiva, ei auta että siihen kaataa kannullisen vettä. Vesi jää pyörimään kuivan mullan pinnalle. Ensin kannattaa kostuttaa vaikkapa sumutepullolla varovasti, ja sen jälkeen vesi imeytyy kosteampaan multaan ja sitä kautta pohjalle saakka. Makes sense! :) En voi kyllin korostaa kuinka paljon kasvovesi on auttanut mun ihon kuivuusongelmaa.

Environ-sarja on hintava, mutten jaksa välittää siitä. En voi edes laskea montako tuhatta olen laittanut elämäni aikana lääkärikäynteihin (10 min, 60euroa, reseptikäteen VRT. Cindyn hoito, 90min, täydellinen rentoutus, juttelua ja oikean avun ja neuvojen saantia, n.100 euroa), rasvoihin ja muihin tuotteisiin, jotka ovat lopulta jääneet käyttämättä.

Silmänympärysihokin on voinut hyvin. Environin ohuen voiteen hieron silmien ympärillekin, mutta vakkari silmänympärysvoiteeni on Avènen superherkälle iholle tarkoitettu. Saa apteekeista.

Environin rinnalla olen käyttänyt myös jo aiemmin maintsemaani L'Atélier des délices- merkkiä: kasvovettä ja voiteita. Tuoksuvat ihanilta ja tuntuupa kivalta kun voin käyttää niitä! Olen aina ollut vain perusrasva-tyttö ja joutunut kieltäytymään kaikista tuoksuvista tuotteista kun ne eivät ole sopineet.

Suurin helpotus on ollut, ettei ihottumat ole vaikuttaneet työhön. Toki en joudu käyttämään paksuja teatterimaskeja vaan saan laittaa ihan jotain normaalia Maybellinen meikkivoidetta, mikä on tietysti ohuempaa kuin kakkumainen pohja, mutta on sopinut mulle hyvin. Puuterit yms. on teatterilta, mutta luomiväreinä saan suurimmaksi osaksi käyttää omaa NVEY Eco- sarjan palettiani.

Puhun vielä kasvovedestä sen verran, että kun näytöksen jälkeen poistan omilla aineilla maskit, tulee kasvovesivaiheessa  vähintään kolme täysin meikkivoiteen täyteistä vanulappua. Aikaisemmin saatoin pestä esim. Aqualan L- voiteella kasvot, koska se on niin "hellävarainen". What a load of crap! Kaikki noi meikin jäänteet ovat siis jääneet ihoon. Huhhuh. Oikeat tuotteet auttavat kyllä kummasti.

Meikkaan arjessa pelkällä luonnonkosmetiikalla. Esittely tuotteista tulossa! 

Tämä blogi lähti liikkeelle myös siitä, että halusin eroon kortisonista. Olinkin ilman sitä melkein vuoden. Viime kesänä kuitenkin tilanne räjähti taas aivan käsiin. Iho oli kauheammassa kunnossa kuin ehkä ikinä, eli sama homma kuin silloin kesällä 2012. Ei muuta kun mars lääkäriin. Emme keksineet muuta, kuin että kesällä ilmassa leijuu niin paljon kaikkea kasvipölyjä yms, ja olen todella monelle kasville allerginen. Ihottuma voi siis kesäisin aiheutua kosketusallergiasta. Sain kortisonia. Ja käytin sitä. Ja ihottuma helpotti parissa päivässä. Se helpotus sen helvetin tilalle oli valtava.

Asenteeni kortisoniin on edelleen torjuvahko, mutta sen edelle menee turhan kärsimyksen vähentäminen. Käytän siis muutamai kertoja kuukaudessa kortisonivoidetta, jos ihottuma meinaa vallata tilaa. Ja se on auttanut. Ehkä joskus taas olen pidempiä aikoja ilman kortisonia. :)

Olen joka päivä kiitollinen siitä, että olen saanut ihonhoidon hallintaan.

Kylppärituotteita

Voisin esitellä osan tuotteista, joita käytän suihkussa. (uuh)

Kuvassa on Madaran shampoo ja hoitoaine, Weledan suihkugeeli ja SADE-merkkinen suolakuorinta.

Oon kokeillut muutamia luonnonkosmetiikan shampoita, esim. Urtekramin, eikä niissä ollut mitään vikaa sinänsä, mutta ehkä ne oli vähän liian blaah. Edullisia kylläkin! Ja saa nykyään aika monesta marketistakin, ilahduttavaa miten luonnonkosmetiikka rantautuu peruskauppoihinkin. En oo huomannut mitään dramaattisia eroja pesutehoissa verrattuna normishampoihin, mutta joskus kyllä kaipaan perusshampoiden ihania tuoksuja... :)

Nämäkin muuten löytyi Kouvolan Sokokselta! Pointsit. Hinta oli jotain 13 euron luokkaa. Näissä on jo jotain tyyliä, jos vertaan Urtekramin arkisempiin tuotteisiin. Ehkä olen turhamainen, mutta on näitä jotenkin spesiaalimpaa käyttää. Ja miksi en haluaisi tehdä arjestani erityistä, häh?? Nää on toimineet oikein hyvin.

Niin joo tossa ylemmässä kuvassa oleva Weleda Baby- sarjan shampoo/body wash on ihan kiva tuote. Ostin senkin Kouvolan Sokokselta viime vuonna kun tarvitsin suihkugeelin, enkä halunnut ostaa mitä tahansa. Baby- sarja on atoopikolle aika turvallinen valinta. En varmaan osta tätä tuotetta uudestaan sen loputtua, koska luonnonkosmetiikan viidakosta löytyy paljon ihanempiakin tuotteita! Toiseen kotiin ostin Joliesta saman merkin tyrni-suihkuvoiteen, joka siis kantaa nimeä Creamy Body Wash ja ah se on ihana! Koostumus, tuoksu, kaikki, JES. (Katoin tosin äsken, ettei sitä taida ainakaan Jolien verkkokaupasta saada.)

Tämänkin olen ostanut Kouvolasta! Tarkemmin Kouvolan Luontaistuote- kaupasta. Mulla on jo toinen purkki menossa, tää tuote on aivan ihana. Kuorin tällä vartalon ihon pari kertaa viikossa. Ihaninta se on rankan päivän jälkeen lämpimässä suihkussa. Parasta on hieroa suolaöljyseosta huolellisesti jalkapohjiin, josta piparminttuöljy ihanasti alkaa tuntua hengityksessä! Mystistä. Tän jälkeen vartalon iho on ihanan pehmeä ja silkkinen, ja vartalorasvakin imeytyy hyvin. Mulle, kuivaihoiselle, öljy toimii erittäin hyvin suihkussa käytettynä ihon kosteutukseen. Se imeytyy parhaiten juuri märälle iholle.

Tällaisia tuotteita mulle on käytössä Kouvolan kodissa. Esittelen muita tuotteita toisen kerran, samoin kuin meikkejä. :)

Sosekeitto- näytöspäivien pelastaja

Tällä hetkelleä mulla on yksi lemppariruoka-aine ja se on kukkakaali. Siitä tulee niiiin hyvää sosekeittoa. Tai "perunamuussia". Tai sitä voi syödä ihan raakana. Nam.

Kun on tuplanäytös, varsinkin musikaalin tuplanäytös, on todella tarkkaa mitä voin syödä siinä välissä. Kerran kuvittelin syöneeni kevyesti: palan lohta ja fetasalaattia. Noh, vielä 45 minuuttia näytöksen alettua pohdin lavalla "Joo-o olen syönyt kalaa." Ei sitä mielellään lavalla syömisiään miettisi. Oon tullut siihen tulokseen, että ainut tarpeeksi kevyt, mutta ravitseva ruoka, on sosekeitto. Ylistän niitä, koska ne on todella nopeatekoisia ja keittoa on helppo tehdä kerralla isompi satsi ja vaikka pakastaa annoksittain kiireellisten ruokapäivien varalle.

Kukkakaalikeitto on kuin samettia söisi. :)

Sen kaverina Tuomon Luomu- ruisleipää. Vastaa täysin Samsaraa, jota saa ilmeisesti vaan pk-seudulta.

Keiton valmistin helposti:

1. Kuori ja pilko 3-4 perunaa, laita kiehumaan.

2. Paista öljytilkassa kattilan pohjalla 1 sipuli ja 1-2 valkosipulinkynttä.

3. Pese ja pilko kukkakaali, laita kattilaan ja täytä se vedellä (ei liikaa)

4. Mausta keitinvesi miten haluat. Itse käytän usein luomukasvisliemi-valmisteita, chilijauhetta, kuivattuja yrttejä yms.

5. Yhdistä kypsät perunat samaan kattilaan kun kukkakaali on pehmennyt.

6. Kaada osa liemestä talteen. Soseuta keitto. Lisää lientä kunnes saat keittoon haluamasi koostumuksen.

7. Taivaalliseksi keitto muodostui, kun lisäsin sinne Koskenlaskija- juustoa. AH. Myös tilkka kermaa käy.

Teen tätä keittoa myös parsakaali-versiona. Viime viikolla laitoin yhden kukkakaalin ja yhden parsakaalin. I LOVE SOSEKEITOT, koska niihin voi oikeastaan laittaa mitä vaan.

Ihana poskipuna

Moi taas!

Postaustahti sen kun tihenee, eh. Haluan kirjoittaa mun uudesta poskipunasta, ou jee! Oon n. puolentoista vuoden ajan siirtynyt luonnonkosmetiikkaan omissa meikeissä. Koska olen teatterissa töissä ja joudun työssäni meikkaamaan, niin ne kerrat kun "saan" vapaa-ajalla meikata, oon innoissani! Harjoituksiin en useinkaan laita meikkiä, ripsaria lukuunottamatta. (Täytyy kyllä myöntää, että joskus kun oon laittanut vähän pohjaa ja poskipunaa, niin on kyllä kiva olo, ehkä myös kollegoilla, hehe.)

Kun mulla on vapaahetkiä Helsingissä, eksyn usein Jolie- kauppaan. Tai mä mitään eksyn, ihan tietoisesti kävelen sinne. Tietoisesti senkin takia, että ne hetket kun olen Helsingissä liikkeen aukioloaikoina on harvassa! Haluan nykyään ostaa lähes kaiken mun kosmetiikan Joliesta. Se vaan tuntuu kivalta. Vaikka Kouvolan Sokoksella myydään esim. Weledan tuotteita, en silti haluaisi ostaa sieltä mun vartalorasvaa vaan nimenomaan ihanasta Joliesta ja kannattaa siten pientä myymälää.

Iso syy siihen, että tykkään asioida Joliessa, on palvelu. Hyvä palvelu on asia, jota osaa arvostaa kun se kohdalle osuu. Menin Jolieen ja Jutta tuli heti kysymään voiko olla avuksi. Sanoin etsiväni syksyistä poskipunaa. Olisin varmaan tyytynyt siihen, että Jutta suosittelee yhtä sävyä, ehkä kokeilisin sitä ranteeseen ja that's it. Mutta ei! Jutta levittää reilusti paria punaa omalle ranteelleen ja kysyy haluanko, että hän testaa mun kasvoille niitä. No halusin! Jutta kokeili yhtä punaa, joka ei mun mielestä sopinut mulle. Sitten hän pyyhki ne pois, lisäsi meikkipohjaa ja kokeili toista, eli Zuiin Peach- poskipunaa. Olin kuullut ja lukenut kyseisestä tuotteesta useastakin blogista, mutta jotenkin ajattelin, että se on liian kesäinen ja shimmerinen ja jotain. No sehän näytti ihanalta! En yhtään ihmettele, että moni on rakastunu siihen (esim. Karkkipäivän Sanni). Taas kerran mulle tuli aivan prinsessaolo! Joskus helmikuussa kirjoitin tänne samanlaisesta kokemuksesta, kun Jutta kokeili mulle pinkkiä huulipunaa, jonka myös ostin osittain siksi, että sain vaan niin hyvää palvelua. Ja sekin huulipuna on ollut ihana.

Poskipunan lisäksi etsin vartalovoita, koska edellinen Flow-kosmetiikan kookos-vartalovoi vetelee viimeisiään. Päädyin Melvitan kolmen hunajan vartalovoihin ja apua en kestä miten ihanalta se tuoksuu! Välillä vaan avaan sen haistellakseni sitä! Äsken laitoin sitä ekaa kertaa ja se oli päivän paras hetki. Hyvä kosmetiikka voi todellakin tehdä arjesta parempaa. Tähän loppuun vähän nolo tunnustus, joka menee samaan kategoriaan, mut on ehkä vähän sad. Poden keuhkoputkentulehdusta ja oon joutunut olemaan neljän seinän sisällä. Eilen ihasteiln mun Jolie- ostoksia ja päädyin laittamaan sitä poskipunaa ja tuli heti parempi mieli haha. Suosittelen!!

Ai niin toi pahvinen Muumi- kortti oli löytö sellasesta viheliäisestä Euro- kaupasta. Vihaan niitä kauppoja! Ne on vaan täynnä kaikkee skeidaa ja krääsää. Mutta KOUVOLASSA näin ikkunassa tollasia A5-kokoisia Muumi- kortteja ja marssin sisään ja ostin kaksi. Ne maksoi 2e kappale ja ovat nättejä. Eikun ostinkin neljä, koska haluisin antaa siskoille myös ton ihanan Kuka lohduttaisi Nyytiä- kuosisen kuvan. Nää on myös mun yritys sisustaa Kouvolan kämpän huonetta, haha.

Nonniin nyt täytyy lähteä töihin, moikka Pihla ja Sanna, luultavasti ainoat, ketkä tätä lukee nykyään kun en ikinä päivitä :D

EDIT. 24.10.2013: Niin siis tajusin lähes heti tämän postauksen julkaistuani, että se Zuiin kulttiposkipuna, josta on kohkattu, onkin sävy MANGO. Menee persikat ja mangot sekaisin! Eli Sannin Karkkipäivä-blogissakin puhutaan siis Mango- sävystä. Mutta tämä Peach on varmasti vähintään yhtä ihana ^^

Ahkeran bloggaajan paluu

No terve! Koska on lokakuun ensimmäinen päivä, laitan muutaman kesäkuvan tänne. 

Innostuin kesällä siitä, että sain olla omassa kodissa, joten poimin öisellä kotiintulomatkalla syreeninoksia kotiin. 

 Ahomansikkasaldoa. Tätä kuvaa yksi sana hyvin: täydellisyys. Kyllä kelpaa pakkasesta näitä syödä. NAM

 Villiintynyt basilika. Eva Solo- ruukku on toiminut superhyvin. Yrtit pysyy hengissä kuukausikaupalla, paitsi sillon ku unohdan ruukun yksinään yli viikoksi.

 Taideteos.

Jälleen yksi kukka-asetelma.

Nyt on syksy. Mulla on taas kahden kaupungin ja asunnon tilanne käynnissä. Kyllähän se meinaa välillä risoa, mutta ei auta kun yrittää nauttia kaikesta mitä elämä antaa! Tämän hetken avainsanat ovat: luopuminen ja hyväksyminen. Niitä ei tarvitse masentuneesti pää nuupallaan hokea itselleen, vaan jotenkin rauhallisesti.

 Olen huomannut todellisia keskittymisvaikeuksia itsessäni. Äskenkin katoin Puoli Seitsemän- ohjelmaa, ja mua kiinnosti se ohjelma. Silti olin samalla facebookissa äidin iPadilla. Miksi? Toinen esimerkki: menen euforisena kirjastoon ja olen inspiroitunut kaikesta ja haluan lukea kaikkea mahdollista, mutta fiksuna päädyn onneksi lainaamaan vaan muutaman kirjan. En silti ikinä saa treenitauolla vaikka heittäydyttyä pitkäkseni puoleksi tunniksi ja luettua hetkeä paikoillani. Iltaisin luuhaan koneella niin myöhään, etten enää jaksa sen jälkeen lukea kuin sivun tai pari. Kaipaan keskittymistä. Ja hyväksymistä. ei jatkuvia virikkeitä ja itsensäkehittämis-muistioita puhelimeen ja tehokkuuden maksimointeja. Kiitos ja hei!

Ruokia

Oon vuoden huonoin päivittäjä. Nytkään en osaa muotoilla tätä tekstiä. Ehkä mun ei kannattais pitää mitään blogia. :D Tässä nyt kuitenkin ruokakuvia! Nyt meen näytökseen!

Lempiaamupala. Viili + pakasteesta otetut ahomansikat! Mikään ei maistu paremmalta kun ahomansikat.

Ruisleipä, jonka päällä avokadoa, juustoa, vuonankaalia ja kurkkua.

Halloumi-päärynäsalaatti ja keitettyä parsakaalia

Ravintola Raflassa syömässä: karitsanlihapullia, spagettia ja tsatsikia. Oli herkkua! Annoksesta tulee mieleen Disneyn Kaunotar ja Kulkuri :)

Vähän epäselvä kuva, mutta tää salaatti oli niin kaunis. Pääsiäisenä perheen kanssa tehtiin tällainen!

Reissuelämä

Olen kyllä todella huono päivittämään tätä blogia. Nyt ajattelin tsempata. Paras ajankohta blogiin kirjoittamiselle on aamu. Nyt on aamu. Kello on 10.51. Aamuisin olen toivoa täynnä. En ihan heti herättyäni, kysykää vaikka Heikiltä, joka saa kiskoa mut sängystä aika usein. Mutta täällä Kouvolassa kun joudun ihan itse kiskomaan itseni ylös ja saatuani aamusmoothien ja -kahvin, olen aivan onnessani. Usein meenkin harjoituksiin todella iloisena ja positiivisena. Iltapäivällä ahdistusolo voi jo hiipiä takaisin. Okei kuulostaa siltä kun mun normaali olotila olisi ahdistunut - ei ole. Mutta ehkä tajuatte mitä tarkoitan. Aamuisin huolet tuntuvat pienemmiltä ja inspiraatio kukkii! Harmi vain, että kovin harvoin käytän sitä hyväkseni muualla kuin töissä. Välillä käy niin, että suunnittelen iloisena "Joo nyt mulla olis tarmoa siivota toi mesta ja tehdä vihdoin ne rästijutut", mutta sunnitteluksi se jääkin. Mutta se on melkein kuin puoliksi tehty hahaa. ANYWAY nyt sain tartuttua tähän kirjoittamiseen!

Mun elämä on reissaamista ja kahta arkea: Kouvolan arkea ja Helsingin arkea. Yleensä olen Kouvolassa ma-la ja Helsingissä sunnuntain ja maanantai-aamun. Yllättävän usein mulla on myös maanantai vapaa, jolloin menen Kouvolaan vasta tiistai-iltapäiväksi. Kaksi kertaa tänä keväänä mulla on myös ollut näytösvapaa lauantai-ilta ja se on kyllä tuntunut todella hyvältä. (Siihen kahteen kertaan ne kuitenkin jää tämän kevään osalta.) Voisin aika helposti hajota reissailuun. Pesen pyykit aian kotona, eli rahtaan vaatteita koko ajan Kouvola- Helsinki väliä. Molemmissa päädyissä täytyisi aina huolehtia, että jättää kodin ja erityisesti jääkaapin sisällön säädylliseen kuntoon. Ei ole kiva unohtaa puolikasta ruisleipää kolmeksi päiväksi Kouvolan kotiin ja löytää se sitten kivikovana ja harmitella, ettei tullut otettua mukaan. Koska vietän suurimman osan viikkoa Kouvolassa, mun terveellisempi elämä painottuu sinne. Syön siellä säännöllisemmin ja fiksummin, liikun enemmän ja niin edelleen. Helsingissä on mun sosiaalisempi elämä. Teatterityö on toki sosiaalista, mutta Helsingin päädyssä näen tietysti perhettä ja ystäviä.

Syksy oli mulle rankempaa aikaa koskien tätä kaksoiselämää. Hajosin siihen todella usein, harmittelin ja tuskailin. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, etten voi jatkuvasti haluta pois sieltä missä olen. Kuulostaa itsestäänselvältä, muttei sitä ole. Avainasia oli oppia viettämään aikaa itsensä kanssa. Olen todella sosiaalinen ihminen ja tungen yleensä päiväni täyteen treffejä ja aktiviteetteja ihmisten kanssa. Teki mulle todella hyvää opetella olemaan yksin ja huomaamaan, etten kuole siihen. Itse asiassa vietän nykyään jopa Helsingissä usein päiviä, että kiertelen vaan yksin ympäri keskustaa. Toki mielelläni näen tyyppejä, mutta en enää samalla vimmalla yrittämällä yritä ahtaa jokaista vapaapäivää täyteen näkemisiä.

Vaikeita päiviä on vieläkin. Päiviä, jolloin olen vähän surumielinen siitä, miksen voi viettää vapaahetkiäni läheisteni kanssa. Turhautunut siitä, miksen voi juuri nyt tehdä tasan sitä ruokajuttua minkä haluan tehdä, koska se ja se väline ja ainesosa on toisessa kodissa. Olen kuitenkin iloinen tämänhetkisestä työpaikastani ja olen varma, että kaikki tämä on tarpeellista mun kasvun kannalta. Pretty deep... :) Olen kuullut sanonnan: The happiest people don't have the best of everything. they just make the best of everything. Se on aika hyvin sanottu. On niin helppo sysätä vastuu muualle ja syyttää tyytymättömyydestään olosuhteita. Tämän vuoden aikana olen oppinut, ettei kukaan muu voi tehdä mun oloa rauhalliseksi kuin minä itse. On helpottavaa tajuta, että aina voi vaan koittaa hengittää tätä hetkeä ja olla siinä missä on. Helpottaa kummasti, vaikka sitten vain hetkeksi.

 Enskarin jälkeisen päivän herkkuburgeriannos Stone'sissa, WTC-taloa vastapäätä, suosittelen! Kaikki ainekset itsetehtyjä, pihvitkin luomua!

 Synttäripäivän aamiainen Fleuristessä.

Kakkugallerian sitruuna-marenkikakku, jonka tilasin kun pidin synttärikahvit perheelle. NAM!

Mahtuuhan tähän reissuelämään yllättävän paljon myös rauhallisia nautintohetkiä. :)

Eräs päivä Helsingissä

Haluan nyt spontaanisti kirjoittaa meneillään olevasta päivästä, joka on tähän asti ollut aika kiva. Heräsin väsyneenä, koska nukuin huonosti. En voinut kuitenkaan nukkua pidempään, vaikka olisin todellakin halunnut. Söin aamupalaksi viilin metsävadelmien kera ja join kupin kahvia. Lähdin Ullanlinnaan tekemään spiikin. Kun se oli ohi kello oli vasta 10. Harhailin tuolla kauniilla seudulla lumipyryssä vähän liian kylmässä villakangastakissa, sen iso keskiaika-henkinen huppu päässä. Olin kerrankin halunnut laittaa päälle jotain muuta kuin käytännöllistä, johon aika usein päädyn, koska reissaan niin paljon. (Kiva takki ei paljoa lohduta klo: 23.30 bussipysäkillä Pihlajamäessä, jonne saan kyydin Kouvolasta, mutta josta täytyy vielä päästä omaan kotiin.) Joka tapauksessa tänään vähän liian kylmä takki ei haitannut, koska oli kiva Helsinki-vapaapäivä ja hihansuissa oli lämpönä ranteenlämmittimet.

Menin Fleuriste-kahvilaan Uudenmaankadulle. (SUOSITTELEN.) Tilasin lämpimän, itsetehdyn sämpylän Manchego-juustolla ja kannullisen sitruunateetä. Luin Harry Potteria ja kirjoitin päiväkirjaa. Menin saman kadun varrella olevaan Jolie- kauppaan. (Tarvitseeko sanoa, että suosittelen?) Sinne mennessä mulla on aina sellainen olo, että tekis mieli kertoa Jolien tytöille elämästäni kaikki, koska he vaan vaikuttavat niin mukavilta ja toisten blogien lukeminen saa joskus aikaan harhaluulon, että heidät tuntee. Zuii- merkin huulipunat olivat 20% alennuksessa ja pohdin siinä Jutan kanssa, minkä ottaisin. Mietin jo, etten ehkä osaa käyttää pinkkiä huulipunaa vaikka mieli tekisi. Jutta tarjoutui testaamaan sitä minulle ja punasi huuleni Primrose-huulipunalla ja kehui huulteni kaunista muotoa. :) Ostin huulipunan. Lisäksi Jutta antoi mulle näytteeksi atooppiselle iholle sopivaa Cold creamia kaksi purkkia ja vielä Vamp à NY- tuoksua kuolattuani kolme pientä näytesuihkepulloa sitäkin! Tunsin itseni prinsessaksi kun lähdin sieltä huulet pinkkeinä hyvin palveltuna.

Sitten menin Stockan herkkuun ja ostin ohrapiirakoita, sitrus-viherpirtelöainekset aamuksi, ja kahviosaston myyjä suositteli mulle luomuespressoa, jota jauhoi mulle juuri sen määrän kuin halusin. Kuinka ihanaa voi hyvä palvelu olla? Nyt istun kotona päikkäreitten jälkeisessä tokkurassa. Söin kaksi ruisleipää basilikatahnalla, vuonankaalilla, kurkulla ja avokadolla ja juon maitokahvia, jonka tein mutteripannulla juuri tuosta uudesta espressosta. Nyt lähden Kouvolaan. Päivä on ollut kiva.

Joululahjoja

Yleisön pyynnöstä (sama yksi henkilö, joka on mun bloggaustahdista huomauttanut...) esittelen muutaman joululahjan. :)

 Ah tää ihana lahja siskoilta. 80 euron lahjakortilla saan meikkikurssin ihanan Jolie- liikkeen Katjalta. Tuohon sisältyy opastusta, ja lisäksi saa valita tuotteita tuon summan edestä. Oon säästellyt hankintoja, joita pitäis tehdä. Tarvitsen ainakin kulmakynän, eyelinerin ja ripsarin. Joliessahan on myynnissä luonnonkosmetiikkaa. En malta odottaa, että pääsen kurssille.

 Aika ihanan värinen, eikö? Lifefactoryn juomapullo on lasia, eikä sisällä mitään turhia ja vaarallisia kemikaaleja. Tässä pullossa kulkee kätevästi vaikka smoothie. Tai ihan vaan vesi.

Tämän sain mun tädiltä. En oo raaskinut investoida näihin Honoré des prés:n ekotuoksuihin. Tai en oo osannut päättää minkä valitisisin... Oon aina tykännyt hajuvesistä ja pitänyt jotain vakkarituoksua, mutta jotenkin kuin itsestään oon jättänyt synteettisiä tuoksuja pois käytöstä. Jotain hajuvettä oon kuitenkin kaivannut ja nyt sain tämän. NU Green on ihana, mieto vähän sitrusmainen tuoksu. Sen verran ahne oon, että kaipaan myös saman merkin Vamp à NY- tuoksua, joka ei ole Eau de toilette, eli on vahvempi. Välillä tuntuu, että tota saa suihkia vaikka kuinka, enkä silti itse haista sitä vaatteissa. Vamp à NY:a sen sijaan suihkautin ennen joulua KERRAN kosmetologini Cindyn vastaanotolla ja vannon, että se tuoksuu mun huivissa edelleen. Se tuoksu on todella erikoinen, enkä ekalla kerralla edes oikein pitänyt siitä. Mutta se on niin persoonallinen, että nyt tosiaan haikailen sitä. Kenties hankin sen lahjaksi itselleni kovasta työnteosta. :) p.s kuvassa taustalla näkyy perus Heljän kirjoja :D mm. Alitajuntasi voima. Hyvä kirja..kirjoitan ehkä myöhemmin omassa postauksessa self help-kirjoista, jos ketään kiinnostaa.

Loppukevennyksenä siskon valloittavasti päällystetty rasia. Jumppabarbiehan oli mun silmäterä pienenä... aika ihana tämäkin.

Tällaisia lahjoja! Kaikki olivat toivottuja ja aika arvokkaita, eli juuri ihania saada lahjaksi. Ei muuta tänään!

Liikunnan pulmat

Lapsena olin enemmän soittajatyttö kuin liikkujatyttö. Mun kaikki harrastukset liittyi musiikkiin. (Siskot oli sirkuskoulussa, olen katkera :/ ) Nykyään olen kyllä liikunnallinen, ainakin huomaan sen työssäni. Teen mielelläni fyysisiä rooleja ja olen koko ajan jossain lämmittelemässä tai venyttelemässä/venkoilemassa. Aloitin tanssin kun olin 13- vuotias ja se onkin mieli liikuntalajini edelleen. Tanssin kautta tajusin, että kyllä mä osaan liikkua, vaikken olekaan sählymestari koulun liikkatunneilla. Oon löytänyt tanssin kautta paljon, mm. notkeuden ja sen, että sitä voi kehittää. Tanssin ansiosta kehon hahmottamiseni on todella kehittynyt siksi mikä se on.

Huolimatta siitä, että olen liikunnallinen ja kehollinen ihminen, liikunnan ilo ei ole mulle itsestään selvyys. Mulla ei ole riippuvuutta mihinkään lajiin, en pala halusta harrastaa yhtään mitään liikuntaa. Älkää käsittäkö väärin, liikunnan jälkeen on lähes poikkeuksetta "hyvä että tuli lähdettyä"- olo. Mutta nimenomaan toi "hyvä että tuli lähdettyä" jollain tapaa rasittaa mua. Enhän mä ruoankaan jälkeen ajattele, että hyvä kun tänään päätin syödä, ihan jees olo tuli. Jollain tapaa kaipaan liikuntaan jotain automaatiota, mutta myös suorittamisen lopettamista.

Tällä hetkellä teen siis kaksiosaista työpäivää, joka koostuu joko harjoituksista (10-14 ja 18-21.30) tai harjoituksista ja esityksestä (10-14 ja n.17.30-22) tai kahdesta esityksestä (n.12.30-22, sisältäen näytösten välisen tauon joka vaihtelee tunnista puoleentoista, riippuen maskivaihdoksista yms.) Näytöksen vetäminen on aina jonkinasteinen fyysinen suoritus, vaikka esitysten rankkuudessa on eroja. Musikaali vaatii multa eniten. Mun täytyy tehdä kunnon lämmittelyt ja itse esityksen tanssiosuudet ovat suht vaativia. Pidän myös koko ajan lämpöä yllä.

Työajat ja -tahti aiheuttaa mulle ongelmia liikunnan harrastamisessa. Tuplanäytöspäivinä en mielellään harrasta mitään repivää liikuntaa aamulla, vaikka siihen pystyisinkin. Juttu onkin siinä, että haluan tiiviinä näytöspäivinä pitää edes aamun rauhallisena "omana" aikana, jolloin voin tehdä mitä haluan ihan omaan tahtiin. Liikunta on mulle herkästi aikatauluttamista, jolloin tulee väistämättä suorittava olo. Ihan normaalina harjoituspäivänä koitan tehdä jotain liikuntaa harjoitusten välissä. Yllättävän pitkään oon jaksanut tehdä Insanity- nimistä treeniohjelmaa videon kanssa. Teen kahta vatsalihasohjelmaa ja yhtä palauttavaa lihaskunto-ohjelmaa. Ne on sopivan kompakteja 20-30 minuutin treenejä, jotka voin tehdä kotona.

Aina en kuitenkaan kestä liikkuessa yksiöni tilanpuutetta. Kaipaan niin tanssitunteja, mutten näiden työaikojen puitteissa yksinkertaisesti pääse millekään tunneille. Siksi ostin pitkin hampain kortin kuntosalin ryhmäliikuntatunneille. Oon aina vihannut ryhmäliikuntaa. Ohjaajat tuijottaa kaukaisuuteen ja puhuu typeriä laineja mikrofoniin. Kaikki saa tehdä liikkeet niin huonosti kun haluaa, eikä mikään tanssisarjaa muistuttava saa olla liian vaikeaa. Mulla on vaan niin tylsää niillä tunneilla. Vihaan pumppaavaa aerobicciä. En väitä, etteikö tunnit olisi rankkoja. Body combat oli todellakin rankka ja vaatii kehonhallintaa, mutta mä en halua tehdä liikettä jossa ohjeistetaan "kuvitelkaa että vastustaja yrittää nousta lattialta ylös mutta te lyötte sitä naamaan". Hyi oikeesti... Ei vaan sovi mulle. Oon testaillut erilaisia tunteja, jotka sopii työaikoihin. Ainut mistä oon tykännyt on hot jooga. Se nyt ei kuitenkaan mitään kovin aerobista ole. Ja tarvisin nimenomaan aerobista liikuntaa enemmän lihaskunnon lisäksi.

Viime viikolla menin epäilevillä mielin Fun Cross fit-tunnille. Se oli kuitenkin ihan mahtavaa! Sen tunnin jälkeen olin oikeasti euforisessa mielentilassa, kaikki murheet tuntu pienemmiltä ja oli vaan kaikin puolin hyvä olo. Tähän väliin kerron, että kärsin välillä kovista PMS-oireista eli vitutuksesta ja itkuisuudesta. Paras lääke siihen on kuulemma hikiliikunta. Syksyllä kerran menin sitten afro-tunnille aikeenani lievittää pahaa mieltä, mutta tulin vaan vihasemmaks kun se tunti oli niin paska. Lopetin välillä tekemisen ja tuijotin ympärille, että tämänkö pitäisi nyt olla liikuntaa. Mutta tää cross fit- tunti olis varmana auttanut! Olin niin poikki välillä, etten vaan pystynyt enää tekemään liikkeitä. Kivointa siinä oli aerobisen ja lihastreenin vaihtelu ja oman kehon käyttö. Sellanen on vaan mielekkäintä mulle. Ei mikään pumppi-tunti, jossa vaan nostellaan tankoa, vaan sellanen, jossa joutuu etsimään lihaksia, jotka liikuttaa omaa kehoa eri asentoihin. Tehtiin crossfitissäkin pari juttua tangolla, mutta se ei haitannut mua. Sääli, etten enää ikinä pääse sille tunnille, koska se on aina näytöksen tai treenien päällä. (Ja näytöspäivänä en tollasta rääkkiä haluais tehdäkään.)

Tässä nyt tällainen liikunta-aiheinen vuodatus. En tiedä tulinko mihinkään johtopäätökseen. Työajat on vaikeat ja motivaatio liikkumiseen välillä matalahko. Ehkä tulin siihen tulokseen, että kannattaa liikkua, paitsi paskoilla afrotunneilla. Hah. Ja kokeilkaa seinäkiipeilyä! Se on siistiä! Kiitos moi.