Liikunnan pulmat

Lapsena olin enemmän soittajatyttö kuin liikkujatyttö. Mun kaikki harrastukset liittyi musiikkiin. (Siskot oli sirkuskoulussa, olen katkera :/ ) Nykyään olen kyllä liikunnallinen, ainakin huomaan sen työssäni. Teen mielelläni fyysisiä rooleja ja olen koko ajan jossain lämmittelemässä tai venyttelemässä/venkoilemassa. Aloitin tanssin kun olin 13- vuotias ja se onkin mieli liikuntalajini edelleen. Tanssin kautta tajusin, että kyllä mä osaan liikkua, vaikken olekaan sählymestari koulun liikkatunneilla. Oon löytänyt tanssin kautta paljon, mm. notkeuden ja sen, että sitä voi kehittää. Tanssin ansiosta kehon hahmottamiseni on todella kehittynyt siksi mikä se on.

Huolimatta siitä, että olen liikunnallinen ja kehollinen ihminen, liikunnan ilo ei ole mulle itsestään selvyys. Mulla ei ole riippuvuutta mihinkään lajiin, en pala halusta harrastaa yhtään mitään liikuntaa. Älkää käsittäkö väärin, liikunnan jälkeen on lähes poikkeuksetta "hyvä että tuli lähdettyä"- olo. Mutta nimenomaan toi "hyvä että tuli lähdettyä" jollain tapaa rasittaa mua. Enhän mä ruoankaan jälkeen ajattele, että hyvä kun tänään päätin syödä, ihan jees olo tuli. Jollain tapaa kaipaan liikuntaan jotain automaatiota, mutta myös suorittamisen lopettamista.

Tällä hetkellä teen siis kaksiosaista työpäivää, joka koostuu joko harjoituksista (10-14 ja 18-21.30) tai harjoituksista ja esityksestä (10-14 ja n.17.30-22) tai kahdesta esityksestä (n.12.30-22, sisältäen näytösten välisen tauon joka vaihtelee tunnista puoleentoista, riippuen maskivaihdoksista yms.) Näytöksen vetäminen on aina jonkinasteinen fyysinen suoritus, vaikka esitysten rankkuudessa on eroja. Musikaali vaatii multa eniten. Mun täytyy tehdä kunnon lämmittelyt ja itse esityksen tanssiosuudet ovat suht vaativia. Pidän myös koko ajan lämpöä yllä.

Työajat ja -tahti aiheuttaa mulle ongelmia liikunnan harrastamisessa. Tuplanäytöspäivinä en mielellään harrasta mitään repivää liikuntaa aamulla, vaikka siihen pystyisinkin. Juttu onkin siinä, että haluan tiiviinä näytöspäivinä pitää edes aamun rauhallisena "omana" aikana, jolloin voin tehdä mitä haluan ihan omaan tahtiin. Liikunta on mulle herkästi aikatauluttamista, jolloin tulee väistämättä suorittava olo. Ihan normaalina harjoituspäivänä koitan tehdä jotain liikuntaa harjoitusten välissä. Yllättävän pitkään oon jaksanut tehdä Insanity- nimistä treeniohjelmaa videon kanssa. Teen kahta vatsalihasohjelmaa ja yhtä palauttavaa lihaskunto-ohjelmaa. Ne on sopivan kompakteja 20-30 minuutin treenejä, jotka voin tehdä kotona.

Aina en kuitenkaan kestä liikkuessa yksiöni tilanpuutetta. Kaipaan niin tanssitunteja, mutten näiden työaikojen puitteissa yksinkertaisesti pääse millekään tunneille. Siksi ostin pitkin hampain kortin kuntosalin ryhmäliikuntatunneille. Oon aina vihannut ryhmäliikuntaa. Ohjaajat tuijottaa kaukaisuuteen ja puhuu typeriä laineja mikrofoniin. Kaikki saa tehdä liikkeet niin huonosti kun haluaa, eikä mikään tanssisarjaa muistuttava saa olla liian vaikeaa. Mulla on vaan niin tylsää niillä tunneilla. Vihaan pumppaavaa aerobicciä. En väitä, etteikö tunnit olisi rankkoja. Body combat oli todellakin rankka ja vaatii kehonhallintaa, mutta mä en halua tehdä liikettä jossa ohjeistetaan "kuvitelkaa että vastustaja yrittää nousta lattialta ylös mutta te lyötte sitä naamaan". Hyi oikeesti... Ei vaan sovi mulle. Oon testaillut erilaisia tunteja, jotka sopii työaikoihin. Ainut mistä oon tykännyt on hot jooga. Se nyt ei kuitenkaan mitään kovin aerobista ole. Ja tarvisin nimenomaan aerobista liikuntaa enemmän lihaskunnon lisäksi.

Viime viikolla menin epäilevillä mielin Fun Cross fit-tunnille. Se oli kuitenkin ihan mahtavaa! Sen tunnin jälkeen olin oikeasti euforisessa mielentilassa, kaikki murheet tuntu pienemmiltä ja oli vaan kaikin puolin hyvä olo. Tähän väliin kerron, että kärsin välillä kovista PMS-oireista eli vitutuksesta ja itkuisuudesta. Paras lääke siihen on kuulemma hikiliikunta. Syksyllä kerran menin sitten afro-tunnille aikeenani lievittää pahaa mieltä, mutta tulin vaan vihasemmaks kun se tunti oli niin paska. Lopetin välillä tekemisen ja tuijotin ympärille, että tämänkö pitäisi nyt olla liikuntaa. Mutta tää cross fit- tunti olis varmana auttanut! Olin niin poikki välillä, etten vaan pystynyt enää tekemään liikkeitä. Kivointa siinä oli aerobisen ja lihastreenin vaihtelu ja oman kehon käyttö. Sellanen on vaan mielekkäintä mulle. Ei mikään pumppi-tunti, jossa vaan nostellaan tankoa, vaan sellanen, jossa joutuu etsimään lihaksia, jotka liikuttaa omaa kehoa eri asentoihin. Tehtiin crossfitissäkin pari juttua tangolla, mutta se ei haitannut mua. Sääli, etten enää ikinä pääse sille tunnille, koska se on aina näytöksen tai treenien päällä. (Ja näytöspäivänä en tollasta rääkkiä haluais tehdäkään.)

Tässä nyt tällainen liikunta-aiheinen vuodatus. En tiedä tulinko mihinkään johtopäätökseen. Työajat on vaikeat ja motivaatio liikkumiseen välillä matalahko. Ehkä tulin siihen tulokseen, että kannattaa liikkua, paitsi paskoilla afrotunneilla. Hah. Ja kokeilkaa seinäkiipeilyä! Se on siistiä! Kiitos moi.