No terve! Koska on lokakuun ensimmäinen päivä, laitan muutaman kesäkuvan tänne.
Innostuin kesällä siitä, että sain olla omassa kodissa, joten poimin öisellä kotiintulomatkalla syreeninoksia kotiin.
Nyt on syksy. Mulla on taas kahden kaupungin ja asunnon tilanne käynnissä. Kyllähän se meinaa välillä risoa, mutta ei auta kun yrittää nauttia kaikesta mitä elämä antaa! Tämän hetken avainsanat ovat: luopuminen ja hyväksyminen. Niitä ei tarvitse masentuneesti pää nuupallaan hokea itselleen, vaan jotenkin rauhallisesti.
Olen huomannut todellisia keskittymisvaikeuksia itsessäni. Äskenkin katoin Puoli Seitsemän- ohjelmaa, ja mua kiinnosti se ohjelma. Silti olin samalla facebookissa äidin iPadilla. Miksi? Toinen esimerkki: menen euforisena kirjastoon ja olen inspiroitunut kaikesta ja haluan lukea kaikkea mahdollista, mutta fiksuna päädyn onneksi lainaamaan vaan muutaman kirjan. En silti ikinä saa treenitauolla vaikka heittäydyttyä pitkäkseni puoleksi tunniksi ja luettua hetkeä paikoillani. Iltaisin luuhaan koneella niin myöhään, etten enää jaksa sen jälkeen lukea kuin sivun tai pari. Kaipaan keskittymistä. Ja hyväksymistä. ei jatkuvia virikkeitä ja itsensäkehittämis-muistioita puhelimeen ja tehokkuuden maksimointeja. Kiitos ja hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti