Hei taas!
Historiallista, kirjoitan kahtena päivänä peräkkäin. Mulla tulee useinkin kirjoitusaiheita mieleen, ja kirjoitan idiksiä jonkun verran ylös, mutta toimeen tarttuminen on välillä hankalaa. Äsken tuli kuitenkin niin konkreettinen tilanne asiasta, jota olen pohtinut, niin koitan saada ajatuksia selvitettyä.
Olen miettinyt ruokahimoja ja -riippuvuuksia sekä sitä, mitä ruokaa keho mahdollisesti haluaisi. Huomaan usein olevani tilanteessa, jossa ajatus tietystä ruoasta tai juomasta on tuntunut paremmalta kuin tämän halun toteuttaminen. Voisin ottaa esimerkiksi viimeaikaisen kamppailuni kahvin kanssa. Let's face it, olen siitä jonkinverran riippuvainen. En pelkästään kofeiinista. Okei, jos pidän yhtäkkisen tauon aamukahvista, sataan huomata lievän päänsäryn, mutta se menee ohi päivässä tai parissa. Riippuvuuteni kahviin onkin enemmän henkistä. Se tuntuu niin naurettavalta! Mutta esim. aamutee ei vaan ole mulle sama asia kuin aamukahvi. Jos aamuni on tosi kiireinen, saatan skipata kahvin, koska sen nauttimiseen liittyy kirjaimellisesti nautinnon hetki, mielellään kiireetön, hidas aamu. Kouvolassa mulla ei ole kahvinkeitintä, joten juon useimmiten teetä, mutta saatan monena aamuna peräkkäin käydä hakemassa aamukahvin torilta ja ai että se tuntuu kivalta! En myöskään siinä mielessä ole fyysiseti riippuvainen kahvista, että se ei maistu mulle jokaisena vuorokaudenaikana. Aamuisin se on parasta. Iltapäivällä se ei todellakaan ole sama asia, puhumattakaan alkuillasta. Kahvi aiheuttaa mulle usein tärinää ja pientä korvennusta vatsassa. (Tosi terveen kuulosta :D) Juon siis yleensä maksimissaan kaksi kuppia päivässä.
Tämä tilanne johon viittasin tapahtui äsken rautatieasemalla. Aamulla heräsin omasta kodista ja join kupillisen Heikin keittämää kahvia. (Kotona juon yleensä mutteripannulla tehtyä maitokahvia, mutta jos Heikki on ehtinyt jo keittää suodatinkahvia, saatan ottaa sitä.) Bussimatkalla tunsin, miten kahvi alkoi vaikuttaa tyypilliseen hieman tykyttävään tapaansa. Silti ajattelin jo tulevaa junamatkaa ja että ostaisko sitä mahdollisesti Robertsista cappucinon mukaan. "Ois niin kiva olla koneella ja juoda siinä samalla vähän kahvia pahvimukista." Tunsin pientä polttelevaa tunnetta vatsassa. Rautiksella törmäsin pariin tuttuun, enkä sitten jaksanut hakea mitään kahvia, koska ei mun edes tehnyt sitä mieli. Toisin sanoen, haluan sitä enemmän ajatuksen kuin käytännön tasolla! Miksi on niin vaikea kuunnella kehon viestejä ja koittaa toteuttaa niitä? Jos oisin vetänyt sen capuccinon, mulla ois todella levoton ja tärisevä olo. Sitä on niin hyvä jälkeenpäin miettiä että kannattiko nyt, oliko hyvä idea.
Puhuin kerran yhden ystäväni kanssa kahvista ja sen henkisestä merkityksestä. Kyse ei ole vain kahvista itsestään, vaan usein se tarkoittaa juuri rauhallista aamua, tai vaikka taukohetkeä. Kahvi liittyy myös erilaisiin juhliin ja usein sen kyljessä jonkin herkun nauttimiseen. :)
Kehonkuuntelu ei ole mitään helppoa hommaa. Se saattaa olla myös vähän "tylsää". Olen ollut kahtena iltana peräkkäin ravintolassa syömässä ja usein otankin ravintolassa esim jonkin hyvän hampurilaisannoksen tai jotain muuta, mitä ei tule usein syötyä. Melkein aina tällaisen annoksen jälkeen on tosi paha olo ja on syönyt ihan liikaa. Näinä kahtena iltana ei vaan tehnyt mieli. Korjaus, mielen teki mieli, mutta kerrankin en vaan voinut sivuuttaa sitä, millainen olo mulla oli. Otin molempina iltoina, - eri ravintolat kyseessä - lohikeiton. How boring?? Eilenkin Juttutuvassa ihan tuskailin, että äh miksen halua hampurilaista tai pastaa tai pyttipannua? Teki tavallaan mieli ranskiksia, mutta ei sitä leipäkasaa sen vieressä. Teki tavallaan mieli Juttiksen pyttipannua, mutta saakeli kun se lilluu kermassa ja perunaa on ehkä 5 palaa ja loput lihaa. Siis HYVÄÄ, mutta sen jälkeen ei ole niin hyvä olo. Lohikeiton jälkeen olo oli ihan hyvä. Hämmästelin tätä parin päivän ruokahaluttomuutta, en siis ollut syönyt kumpanakaan päivänä mitään kunnollista päivälläkään. No joo, en tiedä kiinnostaako ketään tällainen avautuminen, mutta musta on vaan niin jännää, miksi kehoa on joskus niin vaikea kuunnella, ja toisinaan vaan tajuaa, että ahaa nautinkin nyt enemmän ajatuksen tasolla kuin todellisuudessa.
Tässä ehkä tarpeeksi tälle päivälle :)
lauantai 29. syyskuuta 2012
perjantai 28. syyskuuta 2012
Kosmetologin apu
Hei pitkästä aikaa!
Nyt on juuri oikea hetki blogikirjoitukselle. Istun junan ravintolavaunussa ja juon yksin kuohuviiniä. Eilen oli ensi-ilta, johon harjoittelin vain kolme päivää, tosin tietenkin etukäteen olin opetellut repliikit yms. Tällä hetkellä on todella rauhallinen ja kaikin puolin hyvä olo. Ihanaa mennä kotiin poikaystävän luo, vaikka vain yhdeksi illaksi. Huomenna taas aamulla junaan ja kaksi näytöstä Kouvolassa. Olen vaan niin kiitollinen työpaikastani! Toki näin ei ole joka päivä. Viime viikko tuntui todella vaikealta ja oli jatkuva ikävä kotiin. Tämä viikko taas on ollut todella mukava ja helppo. Niin se elämä vaan on yhtä vuoristorataa! :)
Iho voi juuri nyt aika hyvin. Onhan se kuiva, siitä ei pääse mihinkään. Ja mietin palaavatko silmäluomeni ikinä ennalleen. Ne ovat vaan tosi turvonneet ja yläluomet jotenkin valahtaneet. Mun mielestä aina ei ole ollut näin. Mun ihon sykli on aika säännöllinen. Meikit/joku muu tekijä ärsyttää sitä, se turpoaa ja on hetken aikaa punainen ja herkillä, sitten tulee armoton kuivuus ja hilseily, jonka usein varovasti kuorin pois, minkä jälkeen iho on silkin sileä hetken aikaa. Tällaista kaavaa se tuntuu toistavan.
Ihon yleiskunto on parantunut paljon ja siitä voin kiittää ihanaa kosmetologiani Cindy Rieraa. Olen jo aiemmin puhunut Cindystä ja siitä miten päädyin hänen vastaanotolleen ravintovalmennukseen ja ihan perinteiseen kasvohoitoon. Kerran olin myös Cindyn hoitolassa näyteillassa, jossa hän teki minulle meikin Diego dalla Palman tuotteilla, ja kampaaja teki kampauksen. Istujaisissa oli tarjolla ihania herkkuja ja kuohuviiniäkin sai! Siellä tunsi itsensä prinsessaksi. :) Cindy on auttanut minua enemmän kuin kukaan lääkäri, mikä johtuu ihan siitä, että a) olen nähnyt hänet monta kertaa b) näemme pidemmän ajan kerrallaan, kyse ei ole 15 minuutista c) pääsen puhumaan jollekulle ihon aiheuttamista tuntemuksista d) olen saanut Cindyltä konkreettisia ihonhoitovinkkejä.
Luulen, että tärkein tekijä ihon kunnon parantumisessa on ollut sen säännöllinen hoito ja puhdistus. Toki olen aina putsannut meikit ja rasvannut ihoa, mutta nyt käytän Cindyn suosittelemaa Environ ihonhoito-sarjaa, johon minun tapauksessani kuuluu puhdistusmaito, kasvovesi ja voide. Lisäksi käytän Avènen- kosteusvoidetta ja silmänympärysvoidetta. Nämä tuotteet ja niiden säännöllinen käyttö on varmasti auttanut! Eivät ne mitään lopullisesti paranna, mutta kauttaaltaan iho tuntuu kuulaammalta ja puhtaammalta. Aikaisemmin pesin meikit aina Aqualan L-voiteella sen mietouden takia, enkä käyttänyt kasvovettä, koska pelkäsin sen kuivattavan. Nyt kuitenkin huomaan, että teatterimaskien puhdistusaineella poistamisen jälkeen tulee vielä vähintään kaksi vanulapullista meikinjämiä! Olen myös oppinut, että kasvovesi ei kuivata, vaan auttaa ihoa imemään kosteusvoiteen paremmin. KIITOS CINDY!
Tässä tämän hetken kuulumiset! :)
Nyt on juuri oikea hetki blogikirjoitukselle. Istun junan ravintolavaunussa ja juon yksin kuohuviiniä. Eilen oli ensi-ilta, johon harjoittelin vain kolme päivää, tosin tietenkin etukäteen olin opetellut repliikit yms. Tällä hetkellä on todella rauhallinen ja kaikin puolin hyvä olo. Ihanaa mennä kotiin poikaystävän luo, vaikka vain yhdeksi illaksi. Huomenna taas aamulla junaan ja kaksi näytöstä Kouvolassa. Olen vaan niin kiitollinen työpaikastani! Toki näin ei ole joka päivä. Viime viikko tuntui todella vaikealta ja oli jatkuva ikävä kotiin. Tämä viikko taas on ollut todella mukava ja helppo. Niin se elämä vaan on yhtä vuoristorataa! :)
Iho voi juuri nyt aika hyvin. Onhan se kuiva, siitä ei pääse mihinkään. Ja mietin palaavatko silmäluomeni ikinä ennalleen. Ne ovat vaan tosi turvonneet ja yläluomet jotenkin valahtaneet. Mun mielestä aina ei ole ollut näin. Mun ihon sykli on aika säännöllinen. Meikit/joku muu tekijä ärsyttää sitä, se turpoaa ja on hetken aikaa punainen ja herkillä, sitten tulee armoton kuivuus ja hilseily, jonka usein varovasti kuorin pois, minkä jälkeen iho on silkin sileä hetken aikaa. Tällaista kaavaa se tuntuu toistavan.
Ihon yleiskunto on parantunut paljon ja siitä voin kiittää ihanaa kosmetologiani Cindy Rieraa. Olen jo aiemmin puhunut Cindystä ja siitä miten päädyin hänen vastaanotolleen ravintovalmennukseen ja ihan perinteiseen kasvohoitoon. Kerran olin myös Cindyn hoitolassa näyteillassa, jossa hän teki minulle meikin Diego dalla Palman tuotteilla, ja kampaaja teki kampauksen. Istujaisissa oli tarjolla ihania herkkuja ja kuohuviiniäkin sai! Siellä tunsi itsensä prinsessaksi. :) Cindy on auttanut minua enemmän kuin kukaan lääkäri, mikä johtuu ihan siitä, että a) olen nähnyt hänet monta kertaa b) näemme pidemmän ajan kerrallaan, kyse ei ole 15 minuutista c) pääsen puhumaan jollekulle ihon aiheuttamista tuntemuksista d) olen saanut Cindyltä konkreettisia ihonhoitovinkkejä.
Luulen, että tärkein tekijä ihon kunnon parantumisessa on ollut sen säännöllinen hoito ja puhdistus. Toki olen aina putsannut meikit ja rasvannut ihoa, mutta nyt käytän Cindyn suosittelemaa Environ ihonhoito-sarjaa, johon minun tapauksessani kuuluu puhdistusmaito, kasvovesi ja voide. Lisäksi käytän Avènen- kosteusvoidetta ja silmänympärysvoidetta. Nämä tuotteet ja niiden säännöllinen käyttö on varmasti auttanut! Eivät ne mitään lopullisesti paranna, mutta kauttaaltaan iho tuntuu kuulaammalta ja puhtaammalta. Aikaisemmin pesin meikit aina Aqualan L-voiteella sen mietouden takia, enkä käyttänyt kasvovettä, koska pelkäsin sen kuivattavan. Nyt kuitenkin huomaan, että teatterimaskien puhdistusaineella poistamisen jälkeen tulee vielä vähintään kaksi vanulapullista meikinjämiä! Olen myös oppinut, että kasvovesi ei kuivata, vaan auttaa ihoa imemään kosteusvoiteen paremmin. KIITOS CINDY!
Tässä tämän hetken kuulumiset! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)