Sosekeitto- näytöspäivien pelastaja

Tällä hetkelleä mulla on yksi lemppariruoka-aine ja se on kukkakaali. Siitä tulee niiiin hyvää sosekeittoa. Tai "perunamuussia". Tai sitä voi syödä ihan raakana. Nam.

Kun on tuplanäytös, varsinkin musikaalin tuplanäytös, on todella tarkkaa mitä voin syödä siinä välissä. Kerran kuvittelin syöneeni kevyesti: palan lohta ja fetasalaattia. Noh, vielä 45 minuuttia näytöksen alettua pohdin lavalla "Joo-o olen syönyt kalaa." Ei sitä mielellään lavalla syömisiään miettisi. Oon tullut siihen tulokseen, että ainut tarpeeksi kevyt, mutta ravitseva ruoka, on sosekeitto. Ylistän niitä, koska ne on todella nopeatekoisia ja keittoa on helppo tehdä kerralla isompi satsi ja vaikka pakastaa annoksittain kiireellisten ruokapäivien varalle.

Kukkakaalikeitto on kuin samettia söisi. :)

Sen kaverina Tuomon Luomu- ruisleipää. Vastaa täysin Samsaraa, jota saa ilmeisesti vaan pk-seudulta.

Keiton valmistin helposti:

1. Kuori ja pilko 3-4 perunaa, laita kiehumaan.

2. Paista öljytilkassa kattilan pohjalla 1 sipuli ja 1-2 valkosipulinkynttä.

3. Pese ja pilko kukkakaali, laita kattilaan ja täytä se vedellä (ei liikaa)

4. Mausta keitinvesi miten haluat. Itse käytän usein luomukasvisliemi-valmisteita, chilijauhetta, kuivattuja yrttejä yms.

5. Yhdistä kypsät perunat samaan kattilaan kun kukkakaali on pehmennyt.

6. Kaada osa liemestä talteen. Soseuta keitto. Lisää lientä kunnes saat keittoon haluamasi koostumuksen.

7. Taivaalliseksi keitto muodostui, kun lisäsin sinne Koskenlaskija- juustoa. AH. Myös tilkka kermaa käy.

Teen tätä keittoa myös parsakaali-versiona. Viime viikolla laitoin yhden kukkakaalin ja yhden parsakaalin. I LOVE SOSEKEITOT, koska niihin voi oikeastaan laittaa mitä vaan.

Ihana poskipuna

Moi taas!

Postaustahti sen kun tihenee, eh. Haluan kirjoittaa mun uudesta poskipunasta, ou jee! Oon n. puolentoista vuoden ajan siirtynyt luonnonkosmetiikkaan omissa meikeissä. Koska olen teatterissa töissä ja joudun työssäni meikkaamaan, niin ne kerrat kun "saan" vapaa-ajalla meikata, oon innoissani! Harjoituksiin en useinkaan laita meikkiä, ripsaria lukuunottamatta. (Täytyy kyllä myöntää, että joskus kun oon laittanut vähän pohjaa ja poskipunaa, niin on kyllä kiva olo, ehkä myös kollegoilla, hehe.)

Kun mulla on vapaahetkiä Helsingissä, eksyn usein Jolie- kauppaan. Tai mä mitään eksyn, ihan tietoisesti kävelen sinne. Tietoisesti senkin takia, että ne hetket kun olen Helsingissä liikkeen aukioloaikoina on harvassa! Haluan nykyään ostaa lähes kaiken mun kosmetiikan Joliesta. Se vaan tuntuu kivalta. Vaikka Kouvolan Sokoksella myydään esim. Weledan tuotteita, en silti haluaisi ostaa sieltä mun vartalorasvaa vaan nimenomaan ihanasta Joliesta ja kannattaa siten pientä myymälää.

Iso syy siihen, että tykkään asioida Joliessa, on palvelu. Hyvä palvelu on asia, jota osaa arvostaa kun se kohdalle osuu. Menin Jolieen ja Jutta tuli heti kysymään voiko olla avuksi. Sanoin etsiväni syksyistä poskipunaa. Olisin varmaan tyytynyt siihen, että Jutta suosittelee yhtä sävyä, ehkä kokeilisin sitä ranteeseen ja that's it. Mutta ei! Jutta levittää reilusti paria punaa omalle ranteelleen ja kysyy haluanko, että hän testaa mun kasvoille niitä. No halusin! Jutta kokeili yhtä punaa, joka ei mun mielestä sopinut mulle. Sitten hän pyyhki ne pois, lisäsi meikkipohjaa ja kokeili toista, eli Zuiin Peach- poskipunaa. Olin kuullut ja lukenut kyseisestä tuotteesta useastakin blogista, mutta jotenkin ajattelin, että se on liian kesäinen ja shimmerinen ja jotain. No sehän näytti ihanalta! En yhtään ihmettele, että moni on rakastunu siihen (esim. Karkkipäivän Sanni). Taas kerran mulle tuli aivan prinsessaolo! Joskus helmikuussa kirjoitin tänne samanlaisesta kokemuksesta, kun Jutta kokeili mulle pinkkiä huulipunaa, jonka myös ostin osittain siksi, että sain vaan niin hyvää palvelua. Ja sekin huulipuna on ollut ihana.

Poskipunan lisäksi etsin vartalovoita, koska edellinen Flow-kosmetiikan kookos-vartalovoi vetelee viimeisiään. Päädyin Melvitan kolmen hunajan vartalovoihin ja apua en kestä miten ihanalta se tuoksuu! Välillä vaan avaan sen haistellakseni sitä! Äsken laitoin sitä ekaa kertaa ja se oli päivän paras hetki. Hyvä kosmetiikka voi todellakin tehdä arjesta parempaa. Tähän loppuun vähän nolo tunnustus, joka menee samaan kategoriaan, mut on ehkä vähän sad. Poden keuhkoputkentulehdusta ja oon joutunut olemaan neljän seinän sisällä. Eilen ihasteiln mun Jolie- ostoksia ja päädyin laittamaan sitä poskipunaa ja tuli heti parempi mieli haha. Suosittelen!!

Ai niin toi pahvinen Muumi- kortti oli löytö sellasesta viheliäisestä Euro- kaupasta. Vihaan niitä kauppoja! Ne on vaan täynnä kaikkee skeidaa ja krääsää. Mutta KOUVOLASSA näin ikkunassa tollasia A5-kokoisia Muumi- kortteja ja marssin sisään ja ostin kaksi. Ne maksoi 2e kappale ja ovat nättejä. Eikun ostinkin neljä, koska haluisin antaa siskoille myös ton ihanan Kuka lohduttaisi Nyytiä- kuosisen kuvan. Nää on myös mun yritys sisustaa Kouvolan kämpän huonetta, haha.

Nonniin nyt täytyy lähteä töihin, moikka Pihla ja Sanna, luultavasti ainoat, ketkä tätä lukee nykyään kun en ikinä päivitä :D

EDIT. 24.10.2013: Niin siis tajusin lähes heti tämän postauksen julkaistuani, että se Zuiin kulttiposkipuna, josta on kohkattu, onkin sävy MANGO. Menee persikat ja mangot sekaisin! Eli Sannin Karkkipäivä-blogissakin puhutaan siis Mango- sävystä. Mutta tämä Peach on varmasti vähintään yhtä ihana ^^

Ahkeran bloggaajan paluu

No terve! Koska on lokakuun ensimmäinen päivä, laitan muutaman kesäkuvan tänne. 

Innostuin kesällä siitä, että sain olla omassa kodissa, joten poimin öisellä kotiintulomatkalla syreeninoksia kotiin. 

 Ahomansikkasaldoa. Tätä kuvaa yksi sana hyvin: täydellisyys. Kyllä kelpaa pakkasesta näitä syödä. NAM

 Villiintynyt basilika. Eva Solo- ruukku on toiminut superhyvin. Yrtit pysyy hengissä kuukausikaupalla, paitsi sillon ku unohdan ruukun yksinään yli viikoksi.

 Taideteos.

Jälleen yksi kukka-asetelma.

Nyt on syksy. Mulla on taas kahden kaupungin ja asunnon tilanne käynnissä. Kyllähän se meinaa välillä risoa, mutta ei auta kun yrittää nauttia kaikesta mitä elämä antaa! Tämän hetken avainsanat ovat: luopuminen ja hyväksyminen. Niitä ei tarvitse masentuneesti pää nuupallaan hokea itselleen, vaan jotenkin rauhallisesti.

 Olen huomannut todellisia keskittymisvaikeuksia itsessäni. Äskenkin katoin Puoli Seitsemän- ohjelmaa, ja mua kiinnosti se ohjelma. Silti olin samalla facebookissa äidin iPadilla. Miksi? Toinen esimerkki: menen euforisena kirjastoon ja olen inspiroitunut kaikesta ja haluan lukea kaikkea mahdollista, mutta fiksuna päädyn onneksi lainaamaan vaan muutaman kirjan. En silti ikinä saa treenitauolla vaikka heittäydyttyä pitkäkseni puoleksi tunniksi ja luettua hetkeä paikoillani. Iltaisin luuhaan koneella niin myöhään, etten enää jaksa sen jälkeen lukea kuin sivun tai pari. Kaipaan keskittymistä. Ja hyväksymistä. ei jatkuvia virikkeitä ja itsensäkehittämis-muistioita puhelimeen ja tehokkuuden maksimointeja. Kiitos ja hei!