Kahvipohdintaa

Hei taas!

Historiallista, kirjoitan kahtena päivänä peräkkäin. Mulla tulee useinkin kirjoitusaiheita mieleen, ja kirjoitan idiksiä jonkun verran ylös, mutta toimeen tarttuminen on välillä hankalaa. Äsken tuli kuitenkin niin konkreettinen tilanne asiasta, jota olen pohtinut, niin koitan saada ajatuksia selvitettyä.

Olen miettinyt ruokahimoja ja -riippuvuuksia sekä sitä, mitä ruokaa keho mahdollisesti haluaisi. Huomaan usein olevani tilanteessa, jossa ajatus tietystä ruoasta tai juomasta on tuntunut paremmalta kuin tämän halun toteuttaminen. Voisin ottaa esimerkiksi viimeaikaisen kamppailuni kahvin kanssa. Let's face it, olen siitä jonkinverran riippuvainen. En pelkästään kofeiinista. Okei, jos pidän yhtäkkisen tauon aamukahvista, sataan huomata lievän päänsäryn, mutta se menee ohi päivässä tai parissa. Riippuvuuteni kahviin onkin enemmän henkistä. Se tuntuu niin naurettavalta! Mutta esim. aamutee ei vaan ole mulle sama asia kuin aamukahvi. Jos aamuni on tosi kiireinen, saatan skipata kahvin, koska sen nauttimiseen liittyy kirjaimellisesti nautinnon hetki, mielellään kiireetön, hidas aamu. Kouvolassa mulla ei ole kahvinkeitintä, joten juon useimmiten teetä, mutta saatan monena aamuna peräkkäin käydä hakemassa aamukahvin torilta ja ai että se tuntuu kivalta! En myöskään siinä mielessä ole fyysiseti riippuvainen kahvista, että se ei maistu mulle jokaisena vuorokaudenaikana. Aamuisin se on parasta. Iltapäivällä se ei todellakaan ole sama asia, puhumattakaan alkuillasta. Kahvi aiheuttaa mulle usein tärinää ja pientä korvennusta vatsassa. (Tosi terveen kuulosta :D) Juon siis yleensä maksimissaan kaksi kuppia päivässä.

Tämä tilanne johon viittasin tapahtui äsken rautatieasemalla. Aamulla heräsin omasta kodista ja join kupillisen Heikin keittämää kahvia. (Kotona juon yleensä mutteripannulla tehtyä maitokahvia, mutta jos Heikki on ehtinyt jo keittää suodatinkahvia, saatan ottaa sitä.) Bussimatkalla tunsin, miten kahvi alkoi vaikuttaa tyypilliseen hieman tykyttävään tapaansa. Silti ajattelin jo tulevaa junamatkaa ja että ostaisko sitä mahdollisesti Robertsista cappucinon mukaan. "Ois niin kiva olla koneella ja juoda siinä samalla vähän kahvia pahvimukista." Tunsin pientä polttelevaa tunnetta vatsassa. Rautiksella törmäsin pariin tuttuun, enkä sitten jaksanut hakea mitään kahvia, koska ei mun edes tehnyt sitä mieli. Toisin sanoen, haluan sitä enemmän ajatuksen kuin käytännön tasolla! Miksi on niin vaikea kuunnella kehon viestejä ja koittaa toteuttaa niitä? Jos oisin vetänyt sen capuccinon, mulla ois todella levoton ja tärisevä olo. Sitä on niin hyvä jälkeenpäin miettiä että kannattiko nyt, oliko hyvä idea.

Puhuin kerran yhden ystäväni kanssa kahvista ja sen henkisestä merkityksestä. Kyse ei ole vain kahvista itsestään, vaan usein se tarkoittaa juuri rauhallista aamua, tai vaikka taukohetkeä. Kahvi liittyy myös erilaisiin juhliin ja usein sen kyljessä jonkin herkun nauttimiseen. :)

Kehonkuuntelu ei ole mitään helppoa hommaa. Se saattaa olla myös vähän "tylsää". Olen ollut kahtena iltana peräkkäin ravintolassa syömässä ja usein otankin ravintolassa esim jonkin hyvän hampurilaisannoksen tai jotain muuta, mitä ei tule usein syötyä. Melkein aina tällaisen annoksen jälkeen on tosi paha olo ja on syönyt ihan liikaa. Näinä kahtena iltana ei vaan tehnyt mieli. Korjaus, mielen teki mieli, mutta kerrankin en vaan voinut sivuuttaa sitä, millainen olo mulla oli. Otin molempina iltoina, - eri ravintolat kyseessä - lohikeiton. How boring?? Eilenkin Juttutuvassa ihan tuskailin, että äh miksen halua hampurilaista tai pastaa tai pyttipannua? Teki tavallaan mieli ranskiksia, mutta ei sitä leipäkasaa sen vieressä. Teki tavallaan mieli Juttiksen pyttipannua, mutta saakeli kun se lilluu kermassa ja perunaa on ehkä 5 palaa ja loput lihaa. Siis HYVÄÄ, mutta sen jälkeen ei ole niin hyvä olo. Lohikeiton jälkeen olo oli ihan hyvä. Hämmästelin tätä parin päivän ruokahaluttomuutta, en siis ollut syönyt kumpanakaan päivänä mitään kunnollista päivälläkään. No joo, en tiedä kiinnostaako ketään tällainen avautuminen, mutta musta on vaan niin jännää, miksi kehoa on joskus niin vaikea kuunnella, ja toisinaan vaan tajuaa, että ahaa nautinkin nyt enemmän ajatuksen tasolla kuin todellisuudessa.

Tässä ehkä tarpeeksi tälle päivälle :)