Mulla on ollut jo monta postausta mielessä useaan kertaan. Ne on kaikki tuntunut selkeiltä jutuilta, mutta kun en ole heti kirjoittanut niistä, ne on osittain unohtunut. Ei voi mitään. Elän aika kiireistä aikaa, kun enskari on puolentoista viikon kuluttua.
Pitemmittä puheitta haluaisin kirjoittaa ajatuksia meditoinnista. Se on sarjassamme "joo pitäis tehä sitä". Kuitenkin aika harvoin sitä tulee tehtyä. Mun meditoinnit on varmaan laskettavissa kahden käden sormilla, ellei jopa yhden, heh. Mun sisko on vetänyt muutamia medishetkiä ennen kun ollaan aloitettu treeni, ja ne on tuntuneet kivoilta. 10 minuutin istuminen risti-istunnassa piristää ja selkeyttää oloa kummasti. Jos ennen meditointia on tuntunut väsyneeltä, niin sen jälkeen tuntuu usein, että näkee kaiken kirkkaammin ja sisimmässä on valoisa olo. Olennaista siskon vetämissä harjoitteissa ja niiden "onnistumisessa" on se, että joku toinen on ikään kuin ohjannut ne tilanteet. Vaikka kyse onkin vain kellon laittamisesta ja hetken käyntiinpanemisesta, se on silti helpompi tehdä kun sen tekee porukassa. Haluaisinkin ottaa meditoinnin omaksi tavaksi, mielellään sännölliseksi.
Meditoinninhan ei välttämättä tarvitse olla selkeä hetki, jolloin istuu lootusasennossa, vaan mun mielestä olennaista on se, että koittaa rauhoittaa mielen yhteen asiaan, esim. hengityksen tarkkailuun. Myös urheilu, ruoanlaitto tai laulaminen voi olla meditatiivista. Mä kuitenkin haluaisin opetella se "perinteisen" version, koska koen, että mulla olisi siinä oppimista.
Syy miksi haluaisin opetella meditoimaan, on sen vaikutus stressiin. Olen varma, että meditointi auttaisi hallitsemaan mieltä, ja sitä kautta vaikuttaisi ihottumiin. Olen aika meneväinen ihminen, usein monta rautaa tulessa jokaisella elämän osa-alueella. En halua muuttaa sitä mitä luonnostani olen, mutta kärsivällisyys on mun heikko kohtani. Äsken meditoin 9 minuutin ajan. Laitoin kellon soimaan ja kävin risti-istuntaan. Välittömästä pääni täyttyi ajatuksista. "Joo kohta lähen teatterille maskiin ja sit lämmittelen, minkä lämpän tekisin? Hei nyt et mieti sitä, keskity tähän hetkeen. Kelle mun pitikään tekstata? Hei joo nyt katon sen yhen jutun netistä. EN KATO ku oon vaan. Hei voisin nyt vihdoin saada blogipostauksen aikaseksi kun oon missannut niin monta ajatusta. Joo kirjotan tästä meditoinnista. Miks mietin blogia ku mun ei pitäis tarttua mihinkään ajatukseen vaan nähdä ne ja päästää irti." About tällaista kuhinaa kävi mun päässä. :D Voisi siis sanoa, että jos tuntuu, ettei tiedä mitä asioita pitikään tehdä, voi sulkea silmät ja koittaa olla ajattelematta mitään. Satavarmasti silloin pää täyttyy vaikka mistä asioista.
Koitin keskittyä hengitykseen ja tein huomioita kehostani. Olin tosi jäykkä. Niska naksahteli koko ajan ja selkä oli jännittynyt. Tuntui, että istun ihan vinossa. Hengitys ei kulkenut vapaasti, mistä kertoi haukotuksentarve. Joka tapauksessa olen iloinen, että meditoin! Olin miettinyt päikkäreiden ottamista, mutta luulenpa, että nuo 9 minuuttia piristi mua enemmän kuin torkuttamalla venytetyt unoset.
Iho elelee ihan omassa vuoristoradassaan. Nyt on huono hetki meneillään sen kanssa. Viikonlopun aikana oli kuitenkin peräti 4 päivää, että se oli hyvinkin sileä. :) Sen vaikutus mielialaani on välitön. Olen syönyt taas extra B-vitamiinia, ja lisännyt myös runsaasti öljykapseleita. Sellaisen huomion tein, etten voi ottaa suurta määrää vitaamineja aamiaisen jälkeen, koska mulle tulee todella kuvottava olo tunnin sisällä. Otin kahtena aamuna 2 B-vitamiinia, 1supervahvan D-vitamiinin, 2 kalaöljyä, 2 helokkiöljyä ja 1 sinkin, niin YÄK. Illalla pitäisi sitten ottaa vielä tuplaöljyt. Nyt annostelen kapselit pitkin päivää. Toimii paremmin.
Tällaista tänään!
keskiviikko 29. elokuuta 2012
torstai 16. elokuuta 2012
Uutta arkea
Hei!
Olen nyt aloittanut työt Kouvolan teatterissa, eli aika kuluu aika pitkälti täällä. Helsingissä käyn mahdollisimman usein, koska Heikki on siellä. Onneksi on muitakin näyttelijöitä, joilla on perhettä stadissa, niin kuljetaan sitten yhdessä. :) Olen aika innoissani tästä vuodesta, tule varmasti oppimaan niin paljon.
Ja sitten ihoasioihin. Aladdinin enskari oli ja meni (ja loistavasti menikin) ja se viikko oli raskas! Meillä oli 8 vetoa ja pahimmillaan jouduin meikkaamaan neljästi päivässä. Normaali-ihoisillakin oli ongelmia rasittuneen ihon kanssa, niin mulla olikin sitten hiukan pahemmin. Esim. silmätulehdus molemmissa silmissä, eli lopulta piti vetää näytökset ilman piilareita. Silmät mulla yleensäkin kärsii eniten. Mutta ihosta huolimatta, Aladdin on ollut parasta pitkään aikaan ja olen siellä hyvin onnellinen. Sunnuntaina taas esitys. :)
Kouvolassa mulla on välillä liikaa aikaa ajatella, jos tiedätte mitä tarkoitan. Aamutreenit, 4h tauko ja iltatreenit, jonka jälkeen omaan yksiöön. Treeneissä pystyn tosi hyvin keskittymään itse asiaan, mutta muun ajan kannan todella paljon huolta ihosta. Olen vetänyt parit kohtauksetkin siitä, koska alan olla niin epätoivoinen. Vasen käsi on ihan verillä ja kuiva, koska raavin sitä niin paljon. Öisin herään vimmattuun kynsimiseen. Mikään perusrasva ei auta, raavin ne 5 minuutin sisällä pois. Kasvot on aika hilseileväiset ja se saakelin vesirakkulaihottuma nenän sivuilla ei vaan häviä!!! Sainkin kommentin yhdeltä työryhmän jäseneltä "joo sun iholle on kesän aikana tapahtunut jotain". Fakta on, että se oli jo ilmestynyt toukokuussa, muistan kun yritin peittää sitä jollain peiteaineella.
Kortisoneja en ole käyttänyt. Olen sen verran epätoivoinen, että harkitsen niitäkin. Mitä vain, että saisin nähdä sileää ihoa. Vaikka se olisikin hetkellistä. Okei, en ehkä halua sitä, mutta välillä ulkoiset haitat on niin suuret ja mieli maassa, että olisin valmis mihin tahansa. Tästä tullaakin RUOKAAN. Välillä olo on niin pakkomielteinen sen kanssa! Kaupassa alkaa ahdistaa, kun en tiedä mitä ostaa ja syödä. Aina ei ole näin. Missio olisi vähentää juustoa ja lisätä kalaa. Sen ei luulisi olevan niin vaikeaa, kun Kouvolassa on kauppahallissa ihana kalatiski. :) ja se sokeri. Akupunktiohoitajani Denishän sanoi, että tärkeintä mulle ois olla ilman sokeria. Ja miksi se sitten on niin helvetin vaikeaa? Se olisi kai luonnollinen seuraava askel JOS KERRAN OLEN VALMIS KOKEILEMAAN MITÄ VAAN. Voin sanoa, että kyllä on meikäläisen kärsivällisyyttä koeteltu. Ehkä tämän kaiken tarkoitus onkin saada mut tekemään jotain asiaa säännöllisesti ainakin kolmen kuukauden ajan ja katsomaan sitten asian laitaa uudestaan, eikä hätäisesti tedä jotain kaksi päivää ja itkeä kun mikään ei auta.
Tällaista tänään, nyt treeneihin!
Olen nyt aloittanut työt Kouvolan teatterissa, eli aika kuluu aika pitkälti täällä. Helsingissä käyn mahdollisimman usein, koska Heikki on siellä. Onneksi on muitakin näyttelijöitä, joilla on perhettä stadissa, niin kuljetaan sitten yhdessä. :) Olen aika innoissani tästä vuodesta, tule varmasti oppimaan niin paljon.
Ja sitten ihoasioihin. Aladdinin enskari oli ja meni (ja loistavasti menikin) ja se viikko oli raskas! Meillä oli 8 vetoa ja pahimmillaan jouduin meikkaamaan neljästi päivässä. Normaali-ihoisillakin oli ongelmia rasittuneen ihon kanssa, niin mulla olikin sitten hiukan pahemmin. Esim. silmätulehdus molemmissa silmissä, eli lopulta piti vetää näytökset ilman piilareita. Silmät mulla yleensäkin kärsii eniten. Mutta ihosta huolimatta, Aladdin on ollut parasta pitkään aikaan ja olen siellä hyvin onnellinen. Sunnuntaina taas esitys. :)
Kouvolassa mulla on välillä liikaa aikaa ajatella, jos tiedätte mitä tarkoitan. Aamutreenit, 4h tauko ja iltatreenit, jonka jälkeen omaan yksiöön. Treeneissä pystyn tosi hyvin keskittymään itse asiaan, mutta muun ajan kannan todella paljon huolta ihosta. Olen vetänyt parit kohtauksetkin siitä, koska alan olla niin epätoivoinen. Vasen käsi on ihan verillä ja kuiva, koska raavin sitä niin paljon. Öisin herään vimmattuun kynsimiseen. Mikään perusrasva ei auta, raavin ne 5 minuutin sisällä pois. Kasvot on aika hilseileväiset ja se saakelin vesirakkulaihottuma nenän sivuilla ei vaan häviä!!! Sainkin kommentin yhdeltä työryhmän jäseneltä "joo sun iholle on kesän aikana tapahtunut jotain". Fakta on, että se oli jo ilmestynyt toukokuussa, muistan kun yritin peittää sitä jollain peiteaineella.
Kortisoneja en ole käyttänyt. Olen sen verran epätoivoinen, että harkitsen niitäkin. Mitä vain, että saisin nähdä sileää ihoa. Vaikka se olisikin hetkellistä. Okei, en ehkä halua sitä, mutta välillä ulkoiset haitat on niin suuret ja mieli maassa, että olisin valmis mihin tahansa. Tästä tullaakin RUOKAAN. Välillä olo on niin pakkomielteinen sen kanssa! Kaupassa alkaa ahdistaa, kun en tiedä mitä ostaa ja syödä. Aina ei ole näin. Missio olisi vähentää juustoa ja lisätä kalaa. Sen ei luulisi olevan niin vaikeaa, kun Kouvolassa on kauppahallissa ihana kalatiski. :) ja se sokeri. Akupunktiohoitajani Denishän sanoi, että tärkeintä mulle ois olla ilman sokeria. Ja miksi se sitten on niin helvetin vaikeaa? Se olisi kai luonnollinen seuraava askel JOS KERRAN OLEN VALMIS KOKEILEMAAN MITÄ VAAN. Voin sanoa, että kyllä on meikäläisen kärsivällisyyttä koeteltu. Ehkä tämän kaiken tarkoitus onkin saada mut tekemään jotain asiaa säännöllisesti ainakin kolmen kuukauden ajan ja katsomaan sitten asian laitaa uudestaan, eikä hätäisesti tedä jotain kaksi päivää ja itkeä kun mikään ei auta.
Tällaista tänään, nyt treeneihin!
tiistai 7. elokuuta 2012
Näytöksiä
Heipähei!
Ehdin jo saada kommenttia miksen oo päivittänyt pitkään aikaan. ;) Ei vaan ole ehtinyt. Aladdinin kanssa on ollut supertiivistä. Ei mitään toivoa ehtiä päivätauolla kotiin, kun meikkaaminen läpimenoihin pitää aloittaa jo klo 17. Aladdinissa on ollut mielettömän ihanaa. Olen kiitollinen siitä porukasta ja kaikesta mitä oon oppinut.
Iho. Ihon pohja on edelleen aika sileä, mutta kuivuu helposti päältä. Tällä hetkellä mulla on silmätulehdus toisessa kyynelkanavassa. Johtunee hurjasta määrästä meikkiä. Meidät myös maalataan kesken näytöstä siniseksi (siis jee mun iho rakastaa sitä), ja sen jälkeen väliajalla kaikki pestään pois ja meikataan uuudestaaaan niin kuin teletapit konsanaan. Se on "normaali-ihoisillekin" hyvin rankkaa, niin täytyy kyllä sanoa, että mun iho huutaa hallelujaa ja meikittömiä päiviä. Niitä ei nyt ole luvassa kun on enskariviikko.
Ruoan suhteen olen ollut TODELLA vapaa. Kotona ei olla Heikin kanssa kumpikaan syöty gluteenia, eli jotain muutosta kokeilu toi. Okei tänään ostin ruisleipää. Mut so what. Tällaisena extra stressaavana viikkona huomaan, että ruokahalu on nollassa hektisen päivän aikana, mutta sokeria kyllä tekee mieli. On se jännä... Iltaisin on myös tosi nälkä. Mulla saattaa loppunäytöksestä, kun on jo suuret tanssinumerot ja stressaavat pikavaihdot takana, tulla sellainen "ah ihanaa nyt tunnen nälän ja saan muuten syödä ihan mitä haluan tämän jälkeen".
Suolahauteet on mun ihonhoidon perusta. On ihanaa ottaa jääkaappikylmää liuosta aamulla, upottaa sidetaitokset siihen ja laittaa turvonneille silmille ja ihottumakohdille suun ympärille. Voiteina käytän tällä hetkellä luotto silmänympärysvoidetta Avènelta. Kasvoihin käytän La Roche Posay:n ja Avènen paksumman rasvan sekoitusta. Jokin tulehdus mulla näyttää koko ajan olevan päällä, kun ei ne pienet rakkulat nenän ja suun ympäriltä ole kuukausiin hävinneet mihinkään. Toivon useita kertoja päivässä, varsinkin nyt kun tuijotan niin paljon peiliin meikatessa, että saisin NAPS VAAN terveen ja sileän ihon. Ehkä se jokin päivä tapahtuu. Katson myös kateellisena kollegoiden hehkeitä, tasaisia ihoja meikinpoistonkin jälkeen. Nojoo, kaikilla omat ongelmansa. Ei auta kun olla kiitollinen siitä, mikä itsellä on hyvin. Esimerkiksi mulla se, ettei ihottuma ole levinnyt koko kroppaan.
Kiitos ja hei! Palaan taas kun ehdin!
p.s Oon ollut menestyksekkäästi ilman kahvia jo kaksi viikkoa ainakin! Satunnaisia kuppeja lukuunottamatta. :)
Ehdin jo saada kommenttia miksen oo päivittänyt pitkään aikaan. ;) Ei vaan ole ehtinyt. Aladdinin kanssa on ollut supertiivistä. Ei mitään toivoa ehtiä päivätauolla kotiin, kun meikkaaminen läpimenoihin pitää aloittaa jo klo 17. Aladdinissa on ollut mielettömän ihanaa. Olen kiitollinen siitä porukasta ja kaikesta mitä oon oppinut.
Iho. Ihon pohja on edelleen aika sileä, mutta kuivuu helposti päältä. Tällä hetkellä mulla on silmätulehdus toisessa kyynelkanavassa. Johtunee hurjasta määrästä meikkiä. Meidät myös maalataan kesken näytöstä siniseksi (siis jee mun iho rakastaa sitä), ja sen jälkeen väliajalla kaikki pestään pois ja meikataan uuudestaaaan niin kuin teletapit konsanaan. Se on "normaali-ihoisillekin" hyvin rankkaa, niin täytyy kyllä sanoa, että mun iho huutaa hallelujaa ja meikittömiä päiviä. Niitä ei nyt ole luvassa kun on enskariviikko.
Ruoan suhteen olen ollut TODELLA vapaa. Kotona ei olla Heikin kanssa kumpikaan syöty gluteenia, eli jotain muutosta kokeilu toi. Okei tänään ostin ruisleipää. Mut so what. Tällaisena extra stressaavana viikkona huomaan, että ruokahalu on nollassa hektisen päivän aikana, mutta sokeria kyllä tekee mieli. On se jännä... Iltaisin on myös tosi nälkä. Mulla saattaa loppunäytöksestä, kun on jo suuret tanssinumerot ja stressaavat pikavaihdot takana, tulla sellainen "ah ihanaa nyt tunnen nälän ja saan muuten syödä ihan mitä haluan tämän jälkeen".
Suolahauteet on mun ihonhoidon perusta. On ihanaa ottaa jääkaappikylmää liuosta aamulla, upottaa sidetaitokset siihen ja laittaa turvonneille silmille ja ihottumakohdille suun ympärille. Voiteina käytän tällä hetkellä luotto silmänympärysvoidetta Avènelta. Kasvoihin käytän La Roche Posay:n ja Avènen paksumman rasvan sekoitusta. Jokin tulehdus mulla näyttää koko ajan olevan päällä, kun ei ne pienet rakkulat nenän ja suun ympäriltä ole kuukausiin hävinneet mihinkään. Toivon useita kertoja päivässä, varsinkin nyt kun tuijotan niin paljon peiliin meikatessa, että saisin NAPS VAAN terveen ja sileän ihon. Ehkä se jokin päivä tapahtuu. Katson myös kateellisena kollegoiden hehkeitä, tasaisia ihoja meikinpoistonkin jälkeen. Nojoo, kaikilla omat ongelmansa. Ei auta kun olla kiitollinen siitä, mikä itsellä on hyvin. Esimerkiksi mulla se, ettei ihottuma ole levinnyt koko kroppaan.
Kiitos ja hei! Palaan taas kun ehdin!
p.s Oon ollut menestyksekkäästi ilman kahvia jo kaksi viikkoa ainakin! Satunnaisia kuppeja lukuunottamatta. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)