Mun elämä on reissaamista ja kahta arkea: Kouvolan arkea ja Helsingin arkea. Yleensä olen Kouvolassa ma-la ja Helsingissä sunnuntain ja maanantai-aamun. Yllättävän usein mulla on myös maanantai vapaa, jolloin menen Kouvolaan vasta tiistai-iltapäiväksi. Kaksi kertaa tänä keväänä mulla on myös ollut näytösvapaa lauantai-ilta ja se on kyllä tuntunut todella hyvältä. (Siihen kahteen kertaan ne kuitenkin jää tämän kevään osalta.) Voisin aika helposti hajota reissailuun. Pesen pyykit aian kotona, eli rahtaan vaatteita koko ajan Kouvola- Helsinki väliä. Molemmissa päädyissä täytyisi aina huolehtia, että jättää kodin ja erityisesti jääkaapin sisällön säädylliseen kuntoon. Ei ole kiva unohtaa puolikasta ruisleipää kolmeksi päiväksi Kouvolan kotiin ja löytää se sitten kivikovana ja harmitella, ettei tullut otettua mukaan. Koska vietän suurimman osan viikkoa Kouvolassa, mun terveellisempi elämä painottuu sinne. Syön siellä säännöllisemmin ja fiksummin, liikun enemmän ja niin edelleen. Helsingissä on mun sosiaalisempi elämä. Teatterityö on toki sosiaalista, mutta Helsingin päädyssä näen tietysti perhettä ja ystäviä.
Syksy oli mulle rankempaa aikaa koskien tätä kaksoiselämää. Hajosin siihen todella usein, harmittelin ja tuskailin. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, etten voi jatkuvasti haluta pois sieltä missä olen. Kuulostaa itsestäänselvältä, muttei sitä ole. Avainasia oli oppia viettämään aikaa itsensä kanssa. Olen todella sosiaalinen ihminen ja tungen yleensä päiväni täyteen treffejä ja aktiviteetteja ihmisten kanssa. Teki mulle todella hyvää opetella olemaan yksin ja huomaamaan, etten kuole siihen. Itse asiassa vietän nykyään jopa Helsingissä usein päiviä, että kiertelen vaan yksin ympäri keskustaa. Toki mielelläni näen tyyppejä, mutta en enää samalla vimmalla yrittämällä yritä ahtaa jokaista vapaapäivää täyteen näkemisiä.
Vaikeita päiviä on vieläkin. Päiviä, jolloin olen vähän surumielinen siitä, miksen voi viettää vapaahetkiäni läheisteni kanssa. Turhautunut siitä, miksen voi juuri nyt tehdä tasan sitä ruokajuttua minkä haluan tehdä, koska se ja se väline ja ainesosa on toisessa kodissa. Olen kuitenkin iloinen tämänhetkisestä työpaikastani ja olen varma, että kaikki tämä on tarpeellista mun kasvun kannalta. Pretty deep... :) Olen kuullut sanonnan: The happiest people don't have the best of everything. they just make the best of everything. Se on aika hyvin sanottu. On niin helppo sysätä vastuu muualle ja syyttää tyytymättömyydestään olosuhteita. Tämän vuoden aikana olen oppinut, ettei kukaan muu voi tehdä mun oloa rauhalliseksi kuin minä itse. On helpottavaa tajuta, että aina voi vaan koittaa hengittää tätä hetkeä ja olla siinä missä on. Helpottaa kummasti, vaikka sitten vain hetkeksi.
Mahtuuhan tähän reissuelämään yllättävän paljon myös rauhallisia nautintohetkiä. :)
